Palkinto hyvin tehdystä työstä

Päätin jotenkin palkita itseni uudesta työpaikasta ja kun sopivasti sattui veronpalautuksetkin tulemaan. Mietin tosi pitkään satsaanko ulkonäköön, hemmotteluun, tekniikkaan vai  harrastuksiin. Mietin uutta iphonea, jotain kalliimpaa merkkilaukkua tai laadukkaita työvaatteita, hemmotteluhoitoja ja laulutunteja, mutta sitten jokaisen kohdalla totesin, että en kaipaa niistä mitään. Uuden puhelimen sain just töistä, mulla on ihan hyvä yks merkkilaukku, työvaatteita voin ostaa pienemmissäkin erissä sillon kun haluun ja hemmottelusta ei jää mitään pysyvää. Laulutuntien ja tän välillä oli vaikea valinta,  mutta päädyin sitten kuitenkin tähän:

Mulla on nykyisin  siis digipiano! Oon niin onnessani, sillä oon niin kauan kaivannut musiikkia takasin elämääni ja etenkin pianonsoittoa. Ihan paras päätös tän muutaman päivän kokemuksella ainakin. Oon niin soittanut kaikki mun lempparibiisit läpi ja hakenut kirjastosta kasoittain nuottikirjoja lisää. Mun piano on ihana. :)

Sitten oon myös saanut taas liikunnan elämääni. Eka viikko takana kuntosaleilua kolmen kerran viikkotahdilla. Tein oikein ohjelmankin, jota meinaan nyt noudattaa 2 viikkoa ja sitten vaihtaa astetta raskaampaan. Josko sitä kesäksi pääsis rantakuntoon? Ja mieluiten jo maaliskuussa, kun lähdetään sinne Dubaihin. Vaikka oon nyt sen reilu 7 kg loppukesän lukemista, vielä on ihan tehtävää ja tolla liikunnalla ehkä saa kropan näyttämään astetta kauniimmalta kuin jos vaan ruokavaliolla laihduttais. Mun tavoite on 65 kg (nyt 70), mutta katotaan nyt, kun tota painoa tärkeempää on kuitenkin miltä tuntuu ja näyttää. Että jos jatkais niin kauan kun oon itse tyytyväinen ja mahdun mun tavoitefarkkuihin.  Oon nyt pitänyt ruokapäiväkirjaa, treenipäiväkirjaa ja sit vielä kirjannut viikkotasolla mitat, että miten ne muuttuu. Ja sitten mulla on ammattilainen kattomassa, että kaikki menee niinkuin pitää. Jos jollain on kiinnostusta lukea tän proggiksen edistymisestä täältä, niin hihkaiskoon kommenttiboxiin. Ihan mielelläni jaan kokemuksiani täällä, varsinkin nyt kun vauvajutut on vähemmällä huomiolla.

Porvoon retki ja kotoilua...

Terveiset Porvoosta! Olin työmatkalla siellä ja siinä yhteydessä päätin myös leikkiä vähän turistia. Oon kyllä tuolla aiemminkin käynyt, mutta tuo on sellainen kaupunki, johon ei kyllästy ikinä. Olin siis ihan fiiliksissä, kun kerrankin sain olla yksin liikenteessä ja tehdä just, mitä huvittaa (töiden teon lisäksi tietysti!). Kävin kävelemässä vanhassa kaupungissa, söin hyvin, shoppailin ihanissa pikkuputiikeissa ja nautin olostani. Tässä vähän maistiaisia...

Ja sitten kun tulin kotiin, huomasin että mies oli viritellyt meidän partsille jouluvalot. Ihana. :)

Tuli kyllä melkonen kuvaoksennus tästä, mutta haluan vielä laittaa, kun meillä oli tänään tällaset herkut. Uunilohta creme fraiche -kuorrutuksella, perunasosetta ja babyporkkanoita voisulassa. Oli namia.

Tauko vauvahaaveilusta

Pahoittelut blogihiljaisuudesta, mutta nyt on ollut vaan niin paljon asioita mietittävänä ja muutoksia elämässä, ettei ole bloggaus ihan ekana ollut mielessä. 

Meidänhän piti nyt vihdoin pyytää lähete tarkempiin tutkimuksiin ja hoitoihin, mutta nyt tuntuukin siltä, etten oo valmis sellaseen rumbaan. Tää työpaikan vaihtokin tuli tähän ja kaikkea, niin en oikeestaan edes kaipaa mitään ylimääräistä. Vauvakuumekin katosi kuin seinään. En tiedä onko mulla taas hormonit jotenkin sekasin, kun nuolämpökäyrätkin näytti mitä sattuu. Seuraamisesta ei siis ole mitään iloa ja loppujen lopuksi lääkkeidenkin syömisen lopetin.

Että toistaiseksi määrittämättömän ajan tämä blogi toimii tavallisena lifestyle-blogina (tai miksi ikinä kukakin haluaa sitä nimittää), jos ja kun mulla sen sorttista juttua tulee olemaan. Katsotaan sitten taas uudemman kerran. jos vauva-asiat tulee taas ajankohtaisiksi.

Ovisplussa ja juhlintoja

Jee, tulihan se sieltä. Ovisplussa nimittäin. Oon tässä vähän jännäillyt, kun ei oo ehkä niin selviä oireita ollut kuin viime kierrossa, että mahtaako mulla tässä kierrossa munasolu irrotakaan. Mahtaahan se.

Eilen juhlittiin vähän mun uutta työpaikkaa miehen ja sen yhen kaverin kanssa. On näköjään tullut tavaksi, että miehen kaveri tulee meille syömään perjantaisin. :) Olin ostanut itelleni pinkkiä skumppaa, jota miehetkin sit kuitenkin ihan mielellään maistelivat. Ruuaksi (sen skumpan jälkeen tietty) oli kanansiipiä, valkosipulidippiä ja kreikkalaista salaattia. Sain skumpasta päänsäryn, vaikken juonut kun kolme lasillista. Sitä se teettää, kun alkoholinkulutus on nykyään niin minimaalista.

Eilen yritin myös kaksi kertaa pomon puheille ajatuksena se irtisanominen, mutta eihän se ikinä ollut paikalla, kun mulle olis käynyt. Sitten kun itse en ollut paikalla, tämä oli käynyt mun huoneessa ja jättänyt lapun: "Palkkaehdotus kolmesta henkilökohtaisesta lisäpisteestä tehty. Hyvää viikonloppua!". Siinä kohtaa pääsi itku. Ihan käsittämätön ele, ja kun vielä tuntee mun esimiehen tyylin, tollasta lappua osaa arvostaa kahta enemmän. Ensinnäkin, mun esimies ei oo sellanen, että se tällasia yleensä hoitais kovin oma-alotteisesti. Toiseks, se ei todellakaan vaivautuis kirjottaan asiasta mitään lappuja viikonlopuntoivotusten kera. Kolmanneks, sen tapa antaa palautetta on yleensä hieman erilainen, ja neljänneks sen ei ois tarvinnut nostaa mun palkkaa yhtään. Nää kun laskee yhteen, on tää jotenkin todella liikuttavaa ja tää on ihan pakko tulkita arvostukseksi mun työtä kohtaan. Mä arvostan tota niin paljon enempää kun sitä rahaa!! Harmi vaan, että kaikki toi tapahtui nyt, kun olen jo tehnyt päätökseni. Nyt pitää maanantaina mennä ja yrittää jotenkin osoittaa arvostusta tosta samalla kun ilmoitan irtisanoutuvani. Ei kovin kaunis kiitos siitä, että pomo ylittää  itsensä ja yrittää olla parempi esimies. Mut olkoon tää mulle rangaistuksena siitä, että uskon viihtyväni paremmin muualla, vaikka loppujen lopuksi mulla on ihanat työkaverit, haasteellinen ja itsenäinen työ, josta palkitaan asianmukaisesti, eikä työsuhde-eduissakaan oo valittamista. Oonkohan mä ihan kajahtanut, kun kaipaan muualle?

Uusi työpaikka!

Sain sen työpaikan! Vaikka meinas loppu mennä jännäksi, kaikki meni parhain päin. Kävin sen kunniaksi ostamassa itelleni kengät! Ei ehkä tyypillisin tapa käsitellä asia, mutta en mä oikein oo muutenkaan ollut sen jälkeen oma itseni.

Nyt kun alkaa pikkuhiljaa tajuamaan mitä on tapahtunut, pitäis kai alkaa miettimään irtisanoutumista ja muita käytännön järjestelyitä. Ei tuu oleen helppoa, sillä olen ehkä kuitenkin jollain tavalla avaintyyppi nykyisessä tiimissäni. Mutta totuushan on, että ihmiset vaihtaa töitä hölmömmistäkin syistä, huonompiinkin aikoihin ja tärkeämmistäkin asemista, joten eiköhän tää mene kuitenkin ihan ok.

Mutta siihen saakka keskityn tykkäämään uusista kengistäni, jotka on just passelit näihin säihin ja niin mun näköset.

Avoin linja

Olen ottanut tän lapsettomuuden kanssa kohtuuavoimen linjan, vaikka aluksi tuntuikin, etten missään nimessä halua tunnustaa epäonnistumistani. En enää ajattele niin. Nyt kun olen kertonut äidilleni, kummitädilleni ja suurimmalle osalle ystävistäni, olo on oikeastaan parempi. Nyt saan tukea ja apua, ja kaikenlaiset ikävät tilanteet on jääneet minimiin, kun vastapuoli osaa suhtautua ja olla jankuttamatta asiasta. Uskon, että myös suhtautumiseni raskaanaoleviin ystäviini on muuttunut tämän myötä. Enää ei tule paineita niissä tilanteissa, kun ei kysellä, millos te hankitte lapsen ja jotenkin on toisaalta helpompi kysellä ja olla kiinnostunut, kun vastapuolella on tiedossa, että asia on meillekin ajankohtainen. Samalla on jotenkin enemmän oikeutettu hössöttämään kuin jos antaisi ymmärtää, että aika ei ole vielä kypsä tai muuta, jolla yrittää peittää sitä, miksei vieläkään lasta ole meille hankittu. Jokainen tietysti tyylillään, mutta mulle sopii tämä ja olen iloinen, että tulin valinneeksi avoimen tien.

Nyt vaan jännitän, kun pitäisi kertoa isälle. Olen lykännyt ja lykännyt asiaa, mutta nyt kun ollaan niiden "oikeiden" hoitojen kynnyksellä, on kai pakko viimein kertoa. Luulen, että isä ottaa asian raskaasti, raskaammin kuin äiti, joten en ole halunnut huolestuttaa. Toisaalta en haluisi hänen olevan huolissaan siitäkään, enkö ole ollenkaan innostunut saamaan hänelle lapsenlapsia, joten pakko kai se on vaan kertoa.

Kerron heti, kun tämä kierto on todettu tuhoontuomituksi. 

Nyt iltapalaa...

Se siitä rentoilusta sitten!

Joo, eipä tarvinnut jatkaa rentoilua enää viikonlopun jälkeen. Aamulla töihin mennessä selvisi, että ei tarvii kuvitella lähtevänsä normaaliin aikaan kotiin, eikä tehdä normaaleja töitä. Kiireellistä adhocia pukkasi koko päivän ja lopulta kun selvisin 45 minuuttia yliaikaa olleena kotiin, olin ihan puhki. Se siitä kevennyksestä ja stressin lievityksestä sitten. Onneks kotona kuitenkin fiilis oli ihan kohtuullinen. Kiitos Alepan valmisruokahyllyn katkarapusalaateille, jotka pelasti mun illan, kun ei tarvinnut kokkaamaan ruveta.

Huomaa kyllä muutenkin miten aika menee, kun tänään tajusin, että tänäänhän oli vika clomipäivä. Kohtahan se ovis jo siellä kolkutteleekin... Huomasin myös, etten oo juurikaan sen ekan kerran jälkeen ehtinyt/muistanut esitellä mun lohtushoppailuja. Viime kierron jälkeen vauvajemmaan löysi tiensä tällainen:

Olin ensiks vähän, että onks toi ruskee nyt sit kiva väri, jos tuleekin tyttö, mut en sit voinut kuitenkaan vastustaa, kun toi kuva oli niin kiva. 

Huomasitteko? Mun alkukierron asenne on taas muuttumassa 'Kaikki on mahdollista' -optimismiksi, kun mietin jo tuleeko tyttö vai poika! Ihan uskomatonta, miten tässä aina käy näin. Mutta hyvä näin päin.

Talvilomahaaveita - Dubai

Jos en ole vielä paljastanut, niin paljastan nyt, että ollaan innokkaita matkustelemaan. Tapana on ollut tehdä kaksi ulkomaanmatkaa vuodessa, yksi talvella ja yksi kesällä. Tänä talvena on niin harvinainen tilanne, että molemmilla on mahdollisuus vähintään viikon talvilomaan, joten ekaa kertaa meillä on mahdollisuus vähän muuhunkin kuin pitkään viikonloppuun Euroopassa. Talvilomakohteeksemme on valikoitunut Dubai. 

Kuva lainattu: weheartit.com

Dubai ei ole tyypillinen suosikkimatkakohteemme. Jetset-elämä ja kaikki se glamour, joka sen ympärille kuuluu, ei tunnu yhtään omalta. Ei myöskään haluta käyttää kallisarvoista loma-aikaa shoppailuun tai rannalla löhöilyyn, vaan mielummin keskitytään näkemään ja kokemaan mahdollisimman paljon kyseisestä kohteesta. 

Kuva lainattu: weheartit.com

Mutta, juuri siksi tai siitä huolimatta, Dubai houkutteli eniten. Se on kerta kaikkiaan niin käsittämätön paikka, että se on pakko nähdä edes kerran elämässään. Kaikki se kulta ja kimallus, mieletön arkkitehtuuri, valtaisat ostos- ja viihdekeskukset, aavikko ja miten paikallinen kulttuuri oikeasti voi yhdistyä länsimaiseen huippumoderniin keinotekoisuuteen. Se vaan pitää itse kokea, se ei välity yhdenkään tuolla vierailleen matkakertomuksista, eikä sitä osaa vuosia maassa asuneetkaan pukea sanoiksi. 

Kuva lainattu: weheartit.com

Matkaa ei ole vielä varattu, mutta varataan heti, kun löydetään kohtuuhintaiset lennot. Ajatus olisi, että ajankohta olisi alkuvuodesta. Siihen mennessä mulla on pahimmat kiireet töissä helpottaneet ja toisaalta jos nyt vaihdan työpaikkaa (ei ole vielä arpajaisia pidetty, että voittaja olisi selvinnyt), olisin ehtinyt olla sen verran uudessa, etteivät nyt kovin pitkillä katso, kun heti ollaan lomalle jäämässä. Vauva-asiaa en tässä edes suostu miettimään. Me eletään nyt just niinkun hyvältä tuntuu ja jos vauvan ilmoitus tulostaan jotenkin vaikuttaa näihin, niin se on sitten sen ajan murhe. 

Kuva lainattu: weheartit.com

Mutta tällaisia lomasuunnitelmia siis, pääfokuksena elämykset ja äimistely. Historiaa  tai kulttuurinähtävyyksiä tuolta on turha hakeakaan...

Sunnuntailuksusta

Jotta rentoutumisviikonloppu olisi täydellinen, pitäähän se sunnuntaiaamuna nauttia asiaankuuluva aamiainenkin. Cityshopparikortilla sai GLO-aamiaisen 2 yhden hinnalla ja siitä innostuneena aamiaispaikaksemme valikoitui Hotel GLO Sello.

Kuva lainattu: hotelglo.fi

Oli just niin herkullista, kun odotinkin. Melkein tuntui, että olis ollut hotellilomalla itsekin...

Ihana ilta

Jotenkin kauheen kiva päivä ollut, vaikkei olla kummosia tehty. Käytiin kävelyllä auringonlaskun aikaan lähikallioilla, saunottiin ja istuttuamme hetki pyyhkeet päällä parvekkeella kynttilänvalossa, mies keitti iltapalaksi kaakaota. Mä leikkasin kaveriksi leipää ja asettelin nätisti leivänpäälliset tarjolle. Jotenkin se, että näkee vähän vaivaa esillepanoon, tekee ihmeitä ja perusvoileivätkin maistuvat ihmeellisen hyvälle.

Saunassa tuli myös juteltua tästä meidän tilanteesta ja se teki hyvää. Mies ei oo juurikaan omista tuntemuksistaan puhunut, mutta nyt sai sanottua, että kyllä häntäkin huolettaa ja kerrottua vähän minkälaisista huolista on kysymys. Yhdessä tässä siis ollaan, eikä miehelle tää oo yhtään sen vähäpätöisempi asia kuin mulle, vaikka välillä musta onkin tuntunut siltä. Se on hyvä tietää. Oon ehkä turhan paljon pitänyt sisälläni näitä asioita, kun oon kuvitellut, ettei miestä kiinnosta tai se ei halua tietää liikaa. Nyt tiedän, että se haluaa ja on kiinnostunut mun pienimmästäkin oireesta, lämmöstä ja fiiliksestä, joka tähän liittyy. Me ollaan nyt niin valmiita ottaan se lähete vastaan ja alottamaan tää rumba ihan toden teolla!

Sadepäivän puuhat: kirjastoa, antikvariaattia ja vähän sisustussuunnittelua

Stressin minimoiminen sai hyvän alun. Töissä meni parina päivänä jopa ihan miinukselle tunnit, joten otin ainakin ekan uuden sääntöni kirjaimellisesti! Viikonloppuna hyvä meno jatkuu, sillä suunnitellut (vähän stressaavat) vieraat peruivat tulonsa ja varasuunnitelmana pidetty kaveritapaaminenkin (ei tosin yhtään stresssaava) peruuntui, joten saimme puolivahingossa myös oman viikonlopun ilman suorituspaineita.

Koska satoi, eikä huvittanut tuossa säässä ulkoilla, päätettiin kuluttaa päivä käymällä antikvariaatissa ja kirjastossa. Samalla päästiin eroon osasta niistä kirjoistamme, jotka ei nykytoteutuksella vaan kertakaikkiaan mahtuneet hyllyymme. Tiedän, että tulen hankkimaan lisää kirjoja välittömästi noidenkin tilalle, kun saadaan tuo kirjahyllysysteemi joskus uudistettua, mutta pidetään tätä nyt vaikka kierrätyksenä sitten. Aika nirsosti kuitenkin antikvariaatin pitäjä suhtautui kirjoihimme. Suurin osa hänellä oli jo, joten se kymmenisen kirjaa ei paljoa tilannetta helpottanut, kuten näkyy...

Kun sitten joskus saadaan aikaiseksi, niin käydään hakemassa uudet hyllyt tuohon tilalle. Ihan tuplaleveää tuohon ei nykyiseen verrattuna mahdu, mutta 1,5-kertainen mahtuu, joten ajattelin hankkia Ikean Billy-sarjan 80 cm leveän ja 40 cm leveän hyllyn vierekkäin. Lisäksi, jos uudistaisi cd-telineet ja hommaisi kaksi korkeaa cd-tornia toiselle seinälle nykyisen matalan tuplaleveän tilalle. Meillä kun tuo cd-kokoelmakin tuntuu kasvavan jatkuvasti jos ei minun, niin miehen toimesta. Jotain tällaista perusvalkoista...

Kuvat lainattu: Ikea.com.

Jälkeenpäin, kun oltiin molemmat tyytyväisiä suunnitelmaan, tulin ajatelleeksi, että tää kirjasto- ja levyhuoneeksi huolestuttavasti muuttuva huone on muuten se huone, josta tulee joskus se lastenhuone. Että tohtiiko tätä nyt sit niin kamalasti sisustaakaan... Mutta mies oli taas kerran järkevänä ja totes vaan, että tilanne on nyt tää ja tarvitaan kirjoille ja levyille tilaa, joten hommataan sitä. Vauva kun tulee, niin katsotaan tilanne uudestaan ja jos tarve vaatii, nuo lähtee sitten vauvatavaroiden tieltä. No, näinhän sen tietysti pitääkin mennä, eikä kannata elämäänsä jonkun sellasen takia jättää elämättä, mitä ei edes vielä ole. Varsinkaan tällä yrityshistorialla...

3. tavoite - stressin minimoiminen

Kun ruokavalio ja liikunta kokeiltu vaihtelevalla menestyksellä (liikuntaa en tainnut raportoidakaan kertaakaan), eikä ainakaan tällä panostuksella ole toistaiseksi ollut vaikutusta raskautumiseen, on aika siirtyä kolmannen tavoitteen pariin, edellisten lisäksi tietenkin.

Jos liikunta oli hankala toteuttaa, niin tämä on ähän sitäkin hankalampaa. Olen äärettömän työorientoitunut ja muutenkin taipuvainen jonkin sortin perfektionismiin, mitä tulee työasioihin. Toistaiseksi olen onnistunut välttämään siitä huolimatta pahimman stressin, koska olen oppinut aikatauluttamaan ja priorisoimaan asioita ja sitä kautta saamaan hallittua työkaaosta vähän paremmin, mutta vielä on paljon tehtävää. Olen myös huomannut alkaneeni clomihoidon alettua stressaamaan lapsettomuudesta ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Nämä yhdistettynä mieheni vähintään yhtä rankkoihin työkuvioihin vaikuttavat minuun todella rankasti. Koko ajan on enemmän ja enemmän hetkiä, jolloin yllätän itseni haaveilemasta, en enää vain uudesta työstä, vaan täydellisestä elämänmuutoksesta ja irtiotosta meidän molempien osalta. Heikoimpina hetkinä voisin kuvitella jääväni vaikka työttömäksi, kunhan vaan saisin enemmän aikaa itselleni, parisuhteelle ja kaikille niille asioille, joista saan iloa ja joiden avulla jaksan niitä kurjempiakin juttuja paremmin. Mieheni jakaa ajatukseni, joten kukapa tietää, milloin on se hetki kun päätetään poistua oravanpyörästä tekemään jotain mielekkäämpää. Toivottavasti se mielekkämpi ilmaantuisi kuitenkin vauvan muodossa ennen tätä..

Kolmanteen clomikiertoon olen ajatellut lähteä näillä:

• En ole töissä kuin lakisääteisen työajan päivitäin, ellei se ole seuraavan päivän sujumiseksi välttämätöntä.
• Vietän mieheni kanssa enemmän aikaa arki-iltaisin.
• En kiellä itseltäni mielihyvää tuottavia asioita, kuten shoppailua ja kohtuullista herkuttelua.
• Kieltäydyn kutsuista, joihin normaalisti vastaisin kohteliaisuudesta myöntävästi, vaikkei yhtään kiinnostaisi.
• Panostan kodin puhtauteen ja siisteyteen, sillä sekasotku aiheuttaa stressiä.
• En mieti työasioita vapaa-ajalla.
• Sisustan työhuoneestani viihtyisämmän.
• Otan itselleni omaa aikaa ja varataan vähintään kerran kuussa viikonloppu, jolloin ollaan ihan kahdestaan miehen kanssa ja tehdään vaan kivoja asioita.
• Mietin keinoja tehdä täysvaltainen irtiotto jotenkin järkevästi ja teen töitä niiden keinojen mahdollistamiseksi.
• Yritän olla stressaamatta vauvaprojektista.

Tavoitteena tässäkin olisi, että jatkan tätä, kunnes raskaudun, mutta toivottavasti tästä jäisi tapa ihan koko loppuelämäksikin.

Kuva lainattu: crowneplaza-helsinki.fi.

dpo 14 - pettymys

Niin hyvältä kuin lämpökäyräni näyttikin viime päiviin asti dippeineen kaikkineen, ei kroppa jaksanut pitää lämpöjä yllä yhtään kauempaa kuin eiliseen asti. Tänään starttasi uusi kierto, joka on järjestysnumeroltaan kuudestoista. Sen kunniaksi aloitin aamuni itkemällä. En pahasti, mutta jotenkin olin kuitenkin pitänyt yllä pientä toivoa, kun käyräkin nyt näytti niin hyvältä, että se purkautui sitten pettymyksenä. En tiedä kyynelehdinkö sille, että vuoto tuli, sille, että taas ollaan hukattu yksi kallisarvoinen clomikierto vai sille, että mies oli ihana, piti lujaa kiinni ja silitti hiuksia. Todennäköisesti se oli kaikkien noiden yhteisvaikutus ja mieli on maassa edelleen. Onneksi töissä sentään oli paljon tekemistä, niin ei siellä tullut oltua punasilmäisenä. 

En ookaan hetkeen pettynyt näin pahasti. Ehkä tää on nyt sitten se vaihe, jolloin tästä lapsettomuudesta tulee mullekin totta ja lakkaan uskomasta yhteenkään pilleriin tai lääkärin vakuutteluun. Harmi, sillä oli kuitenkin aika kiva olla optimisti. Nyt sen sijaan masentelen asiaa mussuttamalla lohtusuklaata ja mietin pitäiskö soittaa gynelle jo nyt, että saisin tietää tätä kiertoa seuraavan kierron suunnitelmat. Missään nimessä en nyt usko siihen, että Clomit yhtäkkiä auttaisivatkin tässä kierrossa, jos ne tuossa "täydellisessä" viime kierrossakaan eivät auttaneet. Enkä todellakaan kestä ajatusta, että tähän tulisi joku epämääräinen tauko vaan sen takia, etten ole itse ollut aktiivinen. Tahdon sen lähetteen tarkempiin tutkimuksiin ja hoitoihin nyt! 

Mutta nyt lisää suklaata... Ehkä mulla on huomenna jo sotasuunnitelma valmiina tähän kiertoon?!

Kuva lainattu: Fazer.fi.

Piinapäiviä pakoon

Poistuminen paikkakunnalta on ennenkin auttanut pahimpiin piinailuoireisiin, joten sattui äärimmäisen hyvään saumaan tulevaksi viikonlopuksi suunnittelemamme pakoreissu toisiin maisemiin. Luvassa on sopivassa suhteessa löhöilyä ja reippailua sekä ystävien ja sukulaisten tapaamista, eikä takuulla ehdi ajatella yhtään oiretta, eikä välttämättä mitata lämpöjäkään. Hyvä siis näin. Muutenkin tekee tosi hyvää ihan kamalan kaoottisen työviikon jälkeen hetki hengähtää ja olla jokunen päivä toisten passattavana.

Nyt tosin ihan pikkasen ajatukset harhautuu parin päivän takaiseen selkeääkin selkeämpään lämpödippiin mun lämpökäyrässä ja oireisiin, jotka alkavat nostaa päätään. Mut ei, pitää kääntää moodi. Unohtaa koko kuumeilu. Oottaa kiltisti ens torstaille, jolloin on testipäivä ja sitten vasta saan päästää tunteet valloilleen. Tosin oon huomannut, että sitä pettymystä ei oikeestaan edes tule, kun ei hössötä etukäteen. Tää taitaa olla mulle sopivin tapa käsitellä jatkuvia pettymyksiä...

Muuten elämään kuuluu oikein hyvää. Kaoottisesta työtilanteesta huolimatta oon saanut hoidettua kaikki hommat parhain päin ja siinä sivussa Uusi työpaikka -projektikin on edennyt oikein suotuisasti. Ekan haastattelun jälkeen sain kutsun toiseen haastatteluun, soveltuvuustesteihin ja ilmeisesti nekin meni nappiin, sillä kävin tänään istumassa kolmannessa haastattelussa, jossa mukana oli myös tulevan pomon pomo. Sekin meni kuulemma hyvin, mutta tulosta pitää odottaa yön yli, kun meitä on jatkossa kaksi niin tasavahvaa hakijaa, että päätöstä toisen hyväksi on ihan mahdoton tehdä. Mun tuurilla vietän huomenna olevaa Kansallista Epäonnistumisen päivää oikein kirjamellisesti, mutta toisaalta oon lohduttautunut sillä, etten ole mokannut mitään ja ihan yhtä hyvin se voin olla minä, joka valitaan. Ja olkoon lopputulos mikä tahansa, ainakin tiedän taas enemmän itsestäni ja persoonallisuudestani ja sain yhden hyvän kokemuksen, jos ei muuta.

Nyt nukkumaan, huomenna heti aamusta on yks tärkeä esiintyminen.

Kierrätyskeskuksesta kinkkupiirakkaan

Mun on ihan pakko tulla hehkuttamaan, miten kiva lauantai-päivä meillä oli. Vaikka kärsin nykyään jatkuvasti työstressistä, enkä pysty kovinkaan montaa hetkeä olla ajattelematta työasioita, tänä lauantaina ei moiset juurikaan vaivanneet mieltä. Aamusta asti naurettiin miehen kanssa poikkeuksellisen paljon ja jopa ikävät kotityövelvollisuudet meni ihan kivuttomasti, vaikkei mulla aikoihin ole ollut juurikaan kiinnostusta siivota, kokata tai uudistaa kotia.

Heti kun herättiin, lähdettiin viemään meidän vanhaa ruokapöytää tuoleineen Kierrätyskeskukseen, kun kellään lähipiirissämme ei ollut tarvetta sille. Tuo kierrätyskeskus on kyllä kätevä. Ollaan aika monessa asiassa jo sitä hyödynnetty. Vaikkei se ihan nurkilla olekaan, sinne on helppo viedä turhaksi jäänyttä vielä käyttökelpoista tavaraa, eikä tarvitse maksaa jätemaksuja, jotka tulisi, kun veisi Sortti-asemalle. Ja mikä parasta, joku voi löytää itselleen täydellisen käyttötavaran, ja se lämmittää aina mieltä. Oon kuitenkin sen verran ekohenkinen (vaikkei noiden shoppailuiden määrästä sitä aina uskoiskaan!), että tahdon kyllä kierrättää kaiken sellaisen, minkä kohtuullisen vähällä vaivalla pystyy.

Samalla reissulla päätimme käydä hakemassa pari tuijaa tai sypressiä syksy- ja talviparveketta koristamaan. Oli sekin reissu! Ensimmäisestä paikasta löytyi täydelliset sypressit, muttei ruukkuja, joten suuntasimme toiseen paikkaan. Toisesta paikasta sitten löytyi kyllä ruukut, muttei tarpeeksi isokokoisia kasveja. Lopulta ostimme jälkimmäisestä paikasta ruukut ja palasimme ekaan liikkeeseen hakemaan ne sypressit. Vähän suhaamista, mutta saatiin mitä haluttiin. Vielä pitäis näemmä putsata tuo ruukku multa- ja hintalappusotkuista. :)

Samalla, kun laitettiin sypressit ruukkuihinsa, vaihdettiin myös parin nykyisistä ruukuistaan ylikasvaneiden viherkasvien ruukut. Nyt kelpaa taas kasvaa! Samalla parvekettamme pääsi koristamaan värjätty kanerva. 

Loppupäivä menikin sitten perusteellisen siivouksen merkeissä, mutta olipa ihana istahtaa siivouksen jälkeen sohvalle viinilasin kanssa ja nauttia työn tuloksista. Siitä sitten pääsikin sujuvasti iltapalaa puuhaamaan saunan lämpiämistä odotellessa. Tehtiin kinkkupiirakkaa ja kreikkalaista salaattia.

Kyllä näitä kelpasi saunan raikkaina nautiskella. Palanpainikkeena tietysti punkkua, jota tässä vaiheessa kiertoa uskaltaa vielä ihan hyvällä tunnolla lasillisen tai pari ottaa.

Ovulaatio-oireita

Oon ilmeisesti kokenut ekan sellaisen ovulaation, jollainen ovulaation oikeasti pitäisi olla. En tiedä, mitä aiemmissa kierroissani olleet lämmönnousuista ja testeistä päätellyt ovikset on olleet, mutta ei ainakaan ole kivun määrässä mitään verrattuna tähän, jonka koin kp 12. On mahtanut olla melkoinen möllykkä, sillä valehtelematta vaikersin kivusta, kun alkoi tapahtua. Mutta ei sillä, hyvä että vihdoin tapahtuu! 

Outoa tässä vaan on se, että mun vasemmalla oleva viime kierron kp 10  mitattu 17 mm folli ei sitten ilmeisesti irronnutkaan viime kierrossa, vaan siellä oli irronnut jo jotain aikaisemmin tai hormonit oli muuten vaan sekaisin. Samalla selittyisi viime kierron alkupuolen oudot korkeat lämmöt, joiden kuvittelin johtuvan Clomeista, mutta ehkei johtunutkaan. Ehkä mulla oli vaan menossa silloin oikeasti loppukierto!! Mun toissamenkat oli nimittäin vähintäänkin oudot. Melkein vois laskea ne alkuraskauden valemenkoiksi, kun tuhrutti vaan, mutta oon kuitenkin testannut negaa sillon, jollon en oo voinut mitenkään olla raskaana. Mutta se selittäis noi lämmöt ja sen, että Clomien alotus viime kierrossa ei mennyt ihan putkeen, vaikka gyne vakuutteli, että lämmöillä ei oo merkitystä ja Clomit voi hyvin aloittaa, jos testit on negaa. Joopajoo. Mistä näitä oikeesti tietää? Jokatapauksessa, eipä sillä enää ole väliäkään. Pääasia, että nyt menee niinkuin pitää! Nyt jännäillään sitten pari viikkoa...

Kuva lainattu: www.vau.fi

Hullut päivät!

Rakastan shoppailua! Olen ihan fiiliksissä aina kun jossain päin on alennusmyynti. Stockan Hulluilla päivillä pitää päästä aina ainakin käväisemään, ellei muuta. Ja vaikken lopulta ostaisikaan mitään, suunnitelma tietysti täytyy olla, että mitä haluaisin ostaa. Nyt haaveilen seuraavista:

1. Global Sport -takki  2.Adidas-trikooboxerit miehelle 3.Global Accessories -lampaannappakäsineet 4.Marc Aurel -Bleiseri ja hame 5. United Colors of Benetton -kylpytakit molemmille 6. Vogue-polvisukat 7. Global Essentials t-paitoja

1.Burberry Brit Sheer EdT 2. Boss Femme l'eau Fraiche EdT 3. Carolina Herrera 212 EdP 4. Clean Shower Fresh EdP 5. L'Eau Par Kenzo EdT 6. Lumene Extra Volume Blackest Black -maskara 7. Lumene Time Freeze -pikakaunistaja 8.Lumene Waterproof -silmämeikinpoistoaine 9. Lumene Touch of Radiance -Higlighter x2

1. Villeroy & Boch punaviinilasit x6 2. Alessi Nuvem -kulho  3. Sagaform Oval Oak -öljy- ja viinietikkapullosetti 4. Casa Stockmann -pihviveitset ja tukki 5. Villeroy & Boch New Wave -lasikulho x4 6. Iittala Vitriini -rasia  7. Tefal Thermo Spot -paistinpannu

Kaikki näistä tulee tarpeeseen, sillä harvoin teen heräteostoksia. Tuoksuja siis tuskin ostan enempää kuin yhden, vaikka noin monta mieleistä löysinkin. Samoin kaikki vaatteet ja kodin tarvikkeet on valittu, koska entiseni on jo parhaat päivänsä nähneet tai olen jo pitkään kaipaillut ko. tuotetta kotiini. Järkishoppailua siis tiedossa, vaikka kuinka hulluksi koittaisivat tehdä!

Kuvat lainattu: Stockmann.com

Pieni Clomitilasto

Nyt alkaa taas ilmeisesti olemaan epätoivon hetket käsillä, sillä olen huomannut kuumeisesti taas miettiväni mahdollisuuksia raskautua tässä kierrossa. Toistaiseksi ei ole mitään menetetty, mutta jotenkin tuo viime kierron epämääräisyys iski pelon päälle, että mitän jos ei nytkään. Clomit on kuitenkin toimineet yleensä ihan hyvin ovulaatio-ongelmiin, ainakin jos uskomme pientä clomitilastoa, jonka äkkiä värkkäsin parin keskustelupalstan clomiketjujen vastausten perusteella.

Tässä tuloksia:

1. clomikierrolla raskautuneet: 38 % vastanneista

2. clomikierrolla raskautuneet: 29 % vastanneista

3. clomikierrolla raskautuneet: 12 % vastanneista

4. clomikierrolla raskautuneet: 11 % vastanneista

5. clomikierrolla raskautuneet: 3 % vastanneista

6. clomikierrolla tai myöhemmin raskautuneet: 7 % vastanneista

Tilasto ei tietenkään kerro koko totuutta, koska laskin mukaan myös ne, jotka on käyttäneet muita lääkkeitä samalla, ne, joilla on jo ennestään lapsia ja ne, joilla raskaus päättyi keskenmenoon. Mutta noin periaatteessa, vielä on toivoa...

Kuva lainattu: 100 Free Anne Geddes Photos

Mulla vaan junnaa tässä(kin) kierrossa. Taitaa ovistikkujen kanssa leikkiminen olla vähän niin ja näin. Plussaa pukkaa jo kolmatta päivää... Lämmöt kyllä näyttää olevan taas normaalilla tasolla, toisin kuin viime kierrossa, jossa oviksen jälkeisiä lämpötiloja oli jo heti alkukierrosta. Odotin vähän lämmönnousua tälle päivälle, kun eilen oli todella lupaavan tuntuisia oviskipuja, mutta ei kai ne sitten olleet riittävät saamaan irtoamista aikaan kuitenkaan. Voi kun se ovis nyt tulis parin päivän sisään...

25 faktaa

Sain ensimmäisen haasteeni! Rowan Pihlajapuun Katveessa -blogista haastoi kertomaan 25 asiaa itsestäni. Tässä tulee:

1. Olen seurustellut nonstopina 14-vuotiaasta, josta reilut 10 vuotta nykyisen aviomieheni kanssa. 

2. Hyvä parisuhde on tärkein asia elämässäni. Toki muut läheiset, ystävät ja terveys tulevat hyvänä kakkosena.

3. Olen saanut teknisen koulutuksen hyvin miesvaltaisella alalla. Tosin oman alan töitä en ole tehnyt päivääkään valmistuttuani.

4. Rakastan matkustelua. Olemmekin parin viime vuoden aikana käyneet miehen kanssa yhdellä lyhyemmällä ja yhdellä vähän pidemmällä ulkomaanmatkalla vuosittain.

5. Jos saisin valita yhden matkakohteen, jonne lähtisin uudestaan, matkustaisin häämatkakohteeseemme.

6. Tahtoisin muuttaa maalle.

7. Toivoisin voivani hankkia jonain päivänä elantoni pienyrittäjänä, mutta se lienee mahdotonta.

8. Musiikkimakuni on tosi monipuolinen. Harmillisen vähän vaan tulee nykyisin kuunneltua levyjä.

9. Osaan soittaa viulua, pianoa ja vähän kitaraa. Lauloin myös joskus kuorossa, joka oli kansainvälisestikin noteerattu.

10. Haaveilen laulutunneista ja sähköpianosta.

11. Olen vasta vähän aikaa sitten alkanut kiinnittää kunnolla huomiota ulkonäkööni ja pukeutumiseeni. Olen tosin edelleen huono kokeilemaan uutta ja käyttämään esimerkiksi värikkäitä vaatteita. Pukeudun mieluiten mustaan tai luonnonsävyihin.

12. Ostimme tämän ensimmäisen yhteisen asuntomme reilu vuosi sitten ja pidämme molemmat tästä kovasti.

13. Rakastan hyvää ruokaa ja käydään ulkona syömässä ihan liian usein.

14. Tahtoisin tehdä asunnossamme pientä pintaremonttia, vaikkei tämä sitä vaadi. Mieheni ei ole yhtä innostunut ajatuksesta. Väsytystaistelu jatkukoon.

15. Rakastan jäätelöä.

16. En pysty katsomaan oikein mitään elokuvaa itkemättä. Onnistun joskus myös liikuttumaan tavallisista tv-mainoksista.

17. Olen parempi suunnittelemaan kuin saamaan aikaan, mutta kun johonkin tartun, teen sen 100 lasissa.

18. Juttelen kissallemme kuin vauvalle.

19. Voisin palkata itselleni siivoojan vaikka välittömästi, sillä en haluaisi käyttää vähää vapaa-aikaani moiseen.

20. Rakastan nukkumista. Tarvitsenkin vähintään 8 tunnin yöunet, joka tarkoittaa sitä, että harvoin olen töissä ennen klo 9.

21. Olen allerginen ihmisille, jotka eivät osaa käyttää alkoholia kohtuudella. Joku siinä sammalluksessa ja typerässä käytöksessä saa vaan niskakarvat nousemaan pystyyn.

22. En katso juurikaan telkkaria. En ole koskaan katsonut. 

23. Tykkään tehdä palapelejä, ratkoa ristikoita ja pelata tietokonepelejä.

24. Olen nähnyt niin paljon kurjia lapsikohtaloita, jotka johtuvat siitä, ettei vanhemmat ole valmiita vanhemmiksi, että koen olevani oikeutettu reagoimaan välillä vahvastikin, jos joku yrittää puolustella tällaisia vanhempia.

25.  Kasvattaisin omat lapseni, kuten minut on kasvatettu.

Haasteeseen kuuluu 5 muun blogin haastaminen. Haastan teidät: Milla, Miraana, Toiveikas, Tuuliviirityttö ja Lumia. Ohjeistus: Kun olen merkinnyt sinut, se tarkoittaa, että haluan tietää sinusta enemmän. Kun sinut on merkitty haasteeseen, tehtävänäsi on kirjoittaa muistiinpano, joka sisältää 25 satunnaista faktaa, tapaa tai tavoitettasi. Ei tarvitse osallistua, jos olet jo tähän joskus vastannut.

Vauvasiedätystä

Vauvoja siellä, vauvoja täällä. Eilen oli oikein siedätyspäivä. Vaikken paljoa aamupalaverista myöhästynytkään, siellä kävi jo keskustelu kuumana, mitä lahjaksi juuri synnyttäneelle työkaverille. Samalla tietysti vertailtiin omia synnytyksiä ja miltä se uusi perheenjäsen oli vaikuttanut elämään. Me lapsettomat vaan ei oikein voitu ottaa osaa keskusteluun. Itse yritin vähän edes naureskella, mutta kaksi reilusti fertiili-iän ylittänyttä pysyttelivät kyllä hyvin naamat peruslukemilla. Ja hyvin ymmärrettävistä syistä. Tajusin, kuinka etuoikeutetussa asemassa olenkaan, kun  vielä olen kuitenkin kohtuullisen nuori ja mitään onnistumisen mahdollisuuksia ei ole kuitenkaan missään vaiheessa vielä poissuljettu. Keskustelu jatkui kuitenkin töissä siihen, että kenen vastuulle jää lahjan hankkiminen ja useammasta suusta tuli kommentti, että ei ainakaan Tuikulle, kun se voi saada tartunnan tai annettaisko jonkun lapsensa jo tehneen hoitaa homma, ettei vaan oo kohta Tuikkukin raskaana. Teki taas mieli vähän avautua, mutta en ole kuitenkaan vielä valmis kertomaan asiasta töissä. Naureskelin vaan hermostuneesti, joka todennäköisesti tulkittiin niin, että joko a)oon jo raskaana tai b)yritän tulla raskaaksi mahdollisimman pian. Puoltais sitäkin huomautusta, jonka yks päivä tässä kuulin: "Ai oot jo ollut kaks vuotta naimisissa? Onko siitä jo niin pitkä aika?" Mutta joo, tää on tietysti pientä. Kukaan ei oo kuitenkaan suoraan kysynyt eikä mua nyt ainakaan tällä hetkellä asia rassaa. Ehkä jossain ihan alkukierrossa ois voinut suhtautuminen olla vähän toinen. Nyt mulla on kuitenkin aika kova luottamus noihin clomeihin viime kierron outoudesta huolimatta.

Kuva lainattu: 100 Free Anne Geddes Photos

Illalla saatiin vielä lisää vauvasiedätystä, kun käytiin kaveripariskunnan luona kylässä. Siellä on juuri jääty äitiyslomalle ja ymmärrettävistä syistä tietäähän sen, mikä asia on päällimmäisenä mielessä. Voi olla, että olisivat osanneet olla hienotunteisia (heilläkin pidempi yritys ollut takana) ja olla puhumatta asiasta, mutta me tietysti kohteliaisuudesta kyseltiin ja koska mulla on nyt taas tämä seesteinen optimistivaihe päällä, ihan mukava oli kuullakin fiiliksiä, miten kaikki jutut menee. Mies totesi tapaamisen päätteeks mulle kaihoisasti, että Voi niitä odottajia! Ja mä en ois voinut enempää asiaan yhtyä. Ihanan seesteiset ja onnellisen oloiset tulevat vanhemmat! Ja joo, kai mä oon outo, kun en koe ystävieni onnen olevani mitenkään itseltäni pois tai oman onneni tiellä. Päinvastoin, on ihanaa nähdä oikeasti lapsestaan kiitolliset ja täysillä asiaan sitoutuneet vanhemmat. En siis toistaiseksi ymmärrä niitä lapsettomia ollenkaan, jotka ovat allergisia kaikille raskaana oleville naisille eivätkä voi kyläillä lapsiperheissä ollenkaan. Tuleeko siinä oikeasti niin katkeraksi, että on pakko toimia noin? Eikö edes omien ystävien puolesta pysty olemaan onnellinen? Vai onko se vain ihmisen luonteesta kiinni, että kuinka tunteellisesti asiat yleensäkin ottaa? Mä taidan itse kuulua enemmän järki-ihmisiin nykyään, joten en osaa kokea toisten onnen olevan automaattisesti itseltäni pois. En ehkä itse ole kärsinyt lapsettomuudesta tarpeeksi pitkään tai lapsettomuuteni ei ole tarpeeksi vakava, mutta toistaiseksi en osaa ärsyyntyä kuin huonoista vitseistä koskien sitä, miksei meillä vieläkään ole lapsia tai siitä, että sellaiset ihmiset saa lapsia, jotka eivät niitä halua/pysty huolehtimaan/ovat epäkypsiä vanhemmiksi. Muut näyttäköön niin onnellisilta kuin haluavat täysin vapaasti!

p.s Työhaastattelu meni mun mielestä aika kivasti ja työ vaikuttaa tosi kivalta... Nyt jännäillään!

2. tavoite - säännöllinen ja monipuolinen liikunta

1. tavoitteen esittely jäi nyt vähän vähemmälle, kun ehdin vasta kolmatta viikkoa sitä toteuttaa, mutta ei se mitään. Homma jatkuu taustalla ja esittelyyn pääsee uusi tavoite. Saanko esitellä: Säännöllinen ja monipuolinen liikunta!

Tää on heti astetta hankalampi toteuttaa. En ole koskaan ollut kovin urheilullinen, enkä ikinä ole liikkunut kuin kahdesta syystä: koska on pakko pysyä kunnossa tai koska seura on kivaa ja kolmantena vielä pakosta koululiikuntatunneilla. Kuulun niihin rassukoihin, joilta kouluaikana vietiin kaikki liikunnan ilo tekemällä liintatunneista suoritusta ja kilpailua ja naama irvessä puurtamista, jota sen ei ainakaan vielä muutenkin herkässä yläasteiässä todellakaan tarvitsisi olla. Lukioaikana, kun liikuntatunnit muuttuivat rennommiksi, olin jo aivan kypsä ja osallistuin liikuntaan vain, kun siellä oli jumppaa tai kuntosalia. Nyt aikuisiällä mulla on ollut kausia, jolloin olen käynyt jumpissa 3-4 krt viikossa, mutta ennen pitkää se aina lopulta menee siihen, että lopetan kaiken liikkumisen viikoiksi tuollaisen kauden perään. Tässäkin pitäisi siis löytää kultainen keskitie, kuten syömisessäkin.

Tokaan clomikiertoon olen ajatellut lähteä näillä:

• Kävelen edelleen osan työmatkasta (noin 2 km/pvä)
• Käytän töissä aina rappusia hissin sijaan (työhuoneeni on 5. kerroksessa)
• Pyrin käymään kuntosalilla ainakin kaksi kertaa viikossa
• Tehdään miehen kanssa vähintään yksi pidempi kävelylenkki viikossa 
• Pyrin aktiivisesti etsimään liikuntamuotoja, joita voi käydä kokeilemassa kerran, eikä tarvitse sitoutua pidemäksi aikaa (saan vaihtelua ja mahdollisuuden löytää oman lajini)
• Hakeudun mukaan, jos kuulen ihmisten puhuvan jostain uudesta mielenkiintoisesta liikunnallisesta kurssista tai tapahtumasta

Tavoitteena tässäkin (kuten ruokavaliossa) olisi, että jatkan tätä, kunnes raskaudun tai kunnes saan laihdutettua itseni ensin normaalipainoiseksi ja sitten ihannepainooni, joka on noin 65 kg. Koska painonpudotuksen pitäisi auttaa raskautumiseen ja pco:hon terveellisen ruokavalion ohella, lähden tähän touhuun suurin odotuksin ja tosi mielelläni. Kaupan päälle saan toivottavasti energisemmän olon ja tulen viihtymään muutenkin paremmin kropassani.

Ajatukset pois ja mukavaa puuhaa tilalle!

Ei kai sitä auta surkutella, että tässä näin kävi. Toisaalta pitää olla onnellinen, että tuli näinkin lyhyt kierto ja pääsee nopeemmin uuteen yritykseen.  Mieskin otti yllättävän rauhallisesti. Harmitteli vaan sitä, että nyt on enää kaks kiertoa armonaikaa ennen tarkempia tutkimuksia ja kalliimpia hoitoja. Niinpä. 

Mutta ei huonoa ilman hyvääkin. Meidän uusi ruokapöytä saapui ja on ihana! Perjantaina jo nautiskeltiin eka iltapala sen ääressä. Onhan tuo vähän massiivinen, mutta hyvällä tavalla. Nyt mahtuu pöytään muutakin kuin itse oman lautasensa kanssa ja jos sitten tulee vieraita, ei kun vaan varatuolit toisesta huoneesta ja pöytä on kuuden hengen pöytä! Ahdas kuuden hengen pöytä, mutta aina parempi kuin ahdas neljän hengen pöytä, jonka ympärille ängetään väkisin kuusi ihmistä, kuten ennen. Eikä tuo mun mielestä yhtään liikaa vie tilaa olkkarista. Pyöreä pöytä olis vienyt vielä enemmän.

Tänään sunnuntaina meinattiin lähteä miehen kanssa patikoimaan Nuuksioon. Tai meidän tapauksessa se on tällä kertaa ihan vaan joko 2 km:n tai 2,7 km:n lenkki, kun mies on vielä vähän puolikuntoinen ja toipuu flunssasta. Ajatus oli alunperin kiertää 8 km:n Korpinkierros, mutta se jääköön toiseen kertaan.

Rentouttavaa sunnuntaita kaikille lukijoilleni!

Todellinen yllätys loppukiertoon

Eikä mikään kiva sellanen. Olin ihan kiinnittymisfiiliksissä, mutta mullapa alkoikin uus kierto. Edellisen kierron pituus 20 pvää, josta oletettu luteaali 7 päivää. Ja mulla kun piti olla hyvä folli ja paksu limakalvo ja kaikki edellytykset clomilapseen. Tasan ei käy onnen lahjat. Nyt mietin, että oonko mä vaan kuvitellut ton oviksen väärään aikaan. Vai voinko mä edes olla kuvitellut, kun ultrassa kuitenkin näytti ovista edeltävältä ajalta?! Noi mun lämmöt kyllä puoltais sitä, että ovis olis tapahtunut jo kp 6, mut ei kai se voi mitenkään olla mahdollista. Sitten olis toi edellinenkin kierto ihan sekasin... Tosi outo tilanne. 

Mut ei auta. Puhtaalta pöydältä on taas lähdettävä ja clomit napattava sunnuntaista lähtien. Voi kun tää ois sattunut edes viikolla, niin oisin voinut gyneltä kysyä, että mitä ihmettä.

Mutta nyt punkkua ilman huonoa omaatuntoa!! Ja onneks laitoin H&M:n tilaukseen eilen yhden uniasun mulle muistutukseksi taas yhden (viime) kierron pilalle menosta. Nyt saan laittaa toisenkin tilaukseen heti perään. Tällainen ihanuus sieltä tulee koossa 52.

Ja huomisesta lähtien sitten seurataankin mun ruokavaliomuutosten sijaan mun liikkumisia vähän niinkuin tän mukaan. Pitäisköhän mun jotkut tavoitteet itelleni tänkin suhteen väsätä, niin voisin viikottain kasata koosteen, kuinka laistan jokaisesta itse asettamastani tavoitteesta! :)

Uskomattomat unet

Mulla on usein tässä kierron loppupuolella aika eläviä unia. Niin nytkin. Raskausaiheista unta vaan en ole koskaan ennen muistaakseni nähnyt. Viime yönä kuitenkin näin. Siinä oli tämä nykyinen kierto ja muistan mitanneeni tämän aamun lämmön jännityksestä sekaisin. Kun mittariin piirtyi sama lukema kuin eilen (36,8), joka ihan oikeassakin elämässä oli se lämpö molempina päivinä, olin ihan maani myynyt. Ei sittenkään kiinnittymisdippi ja olin ihan varma, ettei tästä kierrosta enää olisi voinut tärpätä. Mutta tärppäsi kuitenkin! Tein testin ja siihen testiin piirtyi vaikka mitä viivoja, sydämiä, hymynaamoja eri väreillä ja lisäks vielä teksti: onnea! Ihan pimeetä. Kun näytin sitten testiä miehelle, se alkoi hyperventiloimaan (uskoakseni onnesta) ja siihen se uni sitten loppui. Kaiken huippu oli, että mies kertoi aamulla mun puhuneen viime yönä unissani, mutta ei suinkaan vauvoista, vaan työasioista! Ei oo vaikeeta arvata, mitkä asiat on mun elämässä päällimmäisinä ja eniten stressaavina tällä hetkellä.

Tässä vielä taiteilijan näkemys unessa nähdystä testistä. Valitettavasti Paint ei oikein taipunut välkkyvien valoefektien ikuistamiseen, joita nuo kaikki kuviot luonnollisesti oli... :)

2.viikko - tilannekatsaus

Toka viikko uuden ruokavalion kanssa takana. En tällä viikolla edes yrittänyt, mutta jotain silti tapahtui. Tässä vähän yhteenvetoa:

Paino: - 0,3 kg
Vyötärönympärys: - 0 cm
Yleisfiilis: Ei muutosta vanhaan

Sitten nämä tavoitteet. Tässä saldoa onnistumista ja epäonnistumisista:

• Otan tavakseni taas syödä aamiaisen joka aamu, ei enää lasi vettä ja menoksi -aamuja. Meni vielä heikommin kuin viime viikolla. Milloinhan opin? 

• Syön töissä lämpimän aterian kuten tähänkin asti, mutta valitsen vaihtoehdoista terveellisimmän. Sama meno kuin viime viikolla jatkui, mutta sallin tämän itselleni, sillä syön kuitenkin perusterveellisesti ja lautasmallilla. 

• Leipää syön vain aamu/iltapalaksi ja keittoruuan kanssa, jos silloinkaan. Tätä rikoin, kun sorruin tuoreeseen ranskanleipään, mutta muuten meni ihan jees.  

• Kotona syön arkena vain kevyesti, ei siis toista tuhtia lämmintä ruokaa enää kotona. Tämäkin toteutui ihan jees. Perjantain calzonepala tosin oli siinä ja siinä, lasketaanko se tuhdiksi vai ei.  

• Lisään hedelmiä ja kasviksia enemmän ruokavalioon. Se pilkkoja ei oo vielä ilmoittautunut, joten aika heikosti  menee tämän suhteen. 

• Herkkuja saan syödä ja kokata vain, jos tulee vieraita, on juhlapäivä tai ollaan kylässä. Herkuiksi lasken kaikki makeat leivonnaiset, roskaruuan, karkit, sipsit ja jälkiruuat. Tämä ei yllätysyllätys onnistunut. Sorruin pari kerran karkkiin ja lauantaiseen kahvilareissuun kuului pieni pala kakkua. Tosin tämä kai kuuluu tohon "tulee vieraita"-kategoriaan, kun olin kaverin kanssa liikenteessä. 

• Viikonloppuisin pyritään kokkaamaan kotona, ei käydä ulkona syömässä, ainakaan molempina päivinä. Onnistui. Ei käyty kertaakaan tällä viikolla ulkona syömässä. 

• Syötän syömiseni Kiloklubiin, joka jo sinällään rajoittaa niitä pahimpiä mättöjä. En syöttänyt. Ois kai pitänyt.

Laiska sunnuntai

Mieheni on flunssassa, eikä minullakaan kaikkein tervein olo ole, joten tänä sunnuntaina voidaan laiskotella hyvällä omalla tunnolla. Alotettiin laiskottelu oikeastaan jo eilen ja katsottiin boksilta tallenteita koko ilta. Ei jaksanut edes ruokaa laittaa, vaan syötiin jämiä jääkaapista. Ei sillä, että mitään kummempaa olisi tarvinnutkaan tehdä, olinhan jo kuitenkin ollut koko aamupäivän ja vähän iltapäivääkin liikenteessä ystäväni kanssa. 

Tallenteiden ohessa aloittelin tällaista ja tänään jatkan.

Nurkkiini on kertynyt valtavasti erilaisia lankoja, joista en ole pitkään aikaan jaksanut aktiivisesti tehdä mitään. Viime viikolla kuitenkin lankojen turha jemmaaminen alkoi ärsyttää, ja tein tavoilleni uskollisena lankainventaarion. Listasin siis lankani ja merkkasin kuinka paljon kutakin on ja minkä väristä. Se auttoi. Inspiroiduin ihan hirveästi langoistani ja päätin välittömästi etsiä kaikkiin sopivat ohjeet ja aloittaa projektin tehdä jokaisesta kerästä jotakin. Ensimmäisenä puikoille pääsi Novitan Rose Mohair, jota sattui olemaan juuri sopivasti 3 kerää tähän boleroon. Juuri tällaista olen kaivannutkin syksyn vaatekaappiini!

Kuva lainattu: novita.fi.

Ja syksyn vaatekaapista puheenollen, mun talvitakkiongelmatkin ratkesivat kertaheitolla! Löysin Aleksi 13:n -50 % rekistä juuri kokoiseni ja näköiseni syksy/talvitakin vanhan kulahtaneen villakangastakkini tilalle. Olin henkisesti valmistautunut kiertämään kauppoja loputtomasti (aloitin jo viime kevättalvena) löytääkseni sen täydellisen takin, mutta nyt napsahti kerralla kohdalle ja vielä runsaassa alessa. 120 €:n takki 60 €:lla. Ei paha. 

  

Haikaran matka Blogilistalla ja Bloglovin'ssa

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Haikaran matka löytyy nyt myös Bloglovinista. Blogilistalle Haikaran matka olikin jo lisätty aiemmin. Blogia pääsee seuraamaan oikean palstan painikkeista tai Bloglovinin osalta oheisesta linkistä. Toki myös Bloggerin kautta voi liittyä lukijaksi entiseen tapaan tai seurata blogia muulla haluamallaan tavalla.

Sanokaa Fazer, kun haluatte hyvää!

Kahvilan valinta Helsingin keskustassa ei oo helppo asia. Varsinkaan ihmiselle, joka ei käy juurikaan kahviloissa ja jos seuralainenkaan ei ole kovin hyvin perehtynyt ko. sceneen, niin haastavaa on. Halutaan kuitenkin molemmat ehdottomasti tavata kahvilassa ja ainakin itse kyllä tykkäisin niitä harrastaa enemmänkin, mutta jotenkin tulee tavattua ystäviä enemmän ruuan merkeissä ravintoloissa kuin ehkä vähän pikaisemmin kahvilassa. Kahvia jos tapaamisiin kuuluu, se juodaan yleensä jomman kumman kotona. 

Joskus opiskeluaikoina tuli yhden ystävän kanssa istuttua silloin tällöin kahviloissa, mutta silloin valitsimme tyyliin Robert's Coffeen tai Wayne's Coffeen. Nykyisin ketjupaikat ei oikein iske, enkä liiemmälti ole innostunut snobbailustakaan, eli kaikki katutason valoisat näyteikkunakahvilat on pois laskuista. Pikaisen googlettelukierroksen jälkeen jäljelle jäi joitakin museokahviloita, perinteisiä kahvisalonkeja, ravintoloiden yhteydessä toimivia kahviloita, muutama merenrantakahvila ja Fazer. Mä olisin ehkä päätynyt Cafe Pirittaan, mutta koska seuralaiseni sai päättää, päädyimme Fazeriin. Harmi vaan, legendaarinen Kluuvikadun Fazer vietti Fazerin 120-vuotispäivää, joten paikka oli täynnä hulinaa. Niinpä menimme suosiolla hieman rauhallisempaan (?) Forumiin ja Forumin Fazerille. Oli just niin hyvää, kun olettaa sopi ja. Suosittelen. Mutta oikeesti, jos haluatte kokea sen aidon ja oikean Fazerin, niin sitten sinne Kluuvikadulle! Nyt synttäreiden kunniaksi siellä oli ainakin tänään kaikki kakut -20% ja jotain muitakin tarjouksia.

Kuva lainattu: fazer.fi

Perjantaiherkkuja

Kokeilin pitkästä aikaa uusia reseptejä ja leivoin Calzonen. Täytteeksi tuli kinkkua, pekonia, sipulia,  riisiä, chilikastiketta, tomaattimurskaa ja tietysti reilusti juustoa. Herkku sai suuret kiitokset sekä mieheltä että miehen kaverilta, joka sattui sopivasti ruoka-aikaan paikalle myös. Ei se munkaan mielestä pahaa ollut, joten kiitos Isabellalle, joka olit laittanut ohjeesi Kotikokki.netiin. Suosittelen kaikille!

Palanpainikkeena toimi australialainen uutuuspunkku, joka tarttui matkaan ihan vaan heräteostoksena. Taka-ajatuksena tietysti, että meinaan loput tuosta juoda tässä tulevan viikon aikana lasi päivässä ja varmistelen vähän munasolun kiinnittymismahdollisuuksia. Punkkuhan ei ainakaan pahaa sille tee... :)

Kirpparisaldo

Oli kyllä huonoin kirpparisaldo ikinä. En tiedä onko vaikutusta kirpparin uudella sijainnilla (huono?), mun tavaroiden hinnalla (5 € alunperin 60 €:n ehkä kaks kertaa käytetystä vaatteesta ei oo mun mielestä paha, mut ehkä jonkun muun mielestä on?) vai sillä, että mun hylly oli liian täynnä, jotta sieltä ois voinut löytää mitään, mut sain viikon aikana myytyä tavaraa vaan 70 €:lla. Oon ennen myynyt aina vähintään satasella, eikä mulla ees oo ennen ollut kovin laadukasta tavaraa kaupan, joten en oo järin tyytyväinen, vaikken rahan takia tuota teekään. Nyt jouduin roudaamaan ne kamat takasin kotiin ja lajittelemaan ne uudemman kerran käyttöön, kierrätykseen, tuunattavaksi tai pois. Tällä kertaa yksi kassillinen "rönttövaatetta" päätyy UFF:in laatikkoon, yksi kassillinen uudelleen myytäväksi toivottavasti paremmalla kirpparilla vähän edullisemmalla hinnalla, muutama juttu lensi roskiin ja pari vaatetta päätin silputa matonkuteiksi ja tehdä niistä jotain kaunista, kuten koreja. Inpiraation tarjosi Nuppu Home. Kiitos tästä!

Kuvat lainattu: http://nuppuhome.blogspot.com/