Niin hyvältä kuin lämpökäyräni näyttikin viime päiviin asti dippeineen kaikkineen, ei kroppa jaksanut pitää lämpöjä yllä yhtään kauempaa kuin eiliseen asti. Tänään starttasi uusi kierto, joka on järjestysnumeroltaan kuudestoista. Sen kunniaksi aloitin aamuni itkemällä. En pahasti, mutta jotenkin olin kuitenkin pitänyt yllä pientä toivoa, kun käyräkin nyt näytti niin hyvältä, että se purkautui sitten pettymyksenä. En tiedä kyynelehdinkö sille, että vuoto tuli, sille, että taas ollaan hukattu yksi kallisarvoinen clomikierto vai sille, että mies oli ihana, piti lujaa kiinni ja silitti hiuksia. Todennäköisesti se oli kaikkien noiden yhteisvaikutus ja mieli on maassa edelleen. Onneksi töissä sentään oli paljon tekemistä, niin ei siellä tullut oltua punasilmäisenä.
En ookaan hetkeen pettynyt näin pahasti. Ehkä tää on nyt sitten se vaihe, jolloin tästä lapsettomuudesta tulee mullekin totta ja lakkaan uskomasta yhteenkään pilleriin tai lääkärin vakuutteluun. Harmi, sillä oli kuitenkin aika kiva olla optimisti. Nyt sen sijaan masentelen asiaa mussuttamalla lohtusuklaata ja mietin pitäiskö soittaa gynelle jo nyt, että saisin tietää tätä kiertoa seuraavan kierron suunnitelmat. Missään nimessä en nyt usko siihen, että Clomit yhtäkkiä auttaisivatkin tässä kierrossa, jos ne tuossa "täydellisessä" viime kierrossakaan eivät auttaneet. Enkä todellakaan kestä ajatusta, että tähän tulisi joku epämääräinen tauko vaan sen takia, etten ole itse ollut aktiivinen. Tahdon sen lähetteen tarkempiin tutkimuksiin ja hoitoihin nyt!
Mutta nyt lisää suklaata... Ehkä mulla on huomenna jo sotasuunnitelma valmiina tähän kiertoon?!
 |
| Kuva lainattu: Fazer.fi. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti