Ovisplussa ja juhlintoja

Jee, tulihan se sieltä. Ovisplussa nimittäin. Oon tässä vähän jännäillyt, kun ei oo ehkä niin selviä oireita ollut kuin viime kierrossa, että mahtaako mulla tässä kierrossa munasolu irrotakaan. Mahtaahan se.

Eilen juhlittiin vähän mun uutta työpaikkaa miehen ja sen yhen kaverin kanssa. On näköjään tullut tavaksi, että miehen kaveri tulee meille syömään perjantaisin. :) Olin ostanut itelleni pinkkiä skumppaa, jota miehetkin sit kuitenkin ihan mielellään maistelivat. Ruuaksi (sen skumpan jälkeen tietty) oli kanansiipiä, valkosipulidippiä ja kreikkalaista salaattia. Sain skumpasta päänsäryn, vaikken juonut kun kolme lasillista. Sitä se teettää, kun alkoholinkulutus on nykyään niin minimaalista.

Eilen yritin myös kaksi kertaa pomon puheille ajatuksena se irtisanominen, mutta eihän se ikinä ollut paikalla, kun mulle olis käynyt. Sitten kun itse en ollut paikalla, tämä oli käynyt mun huoneessa ja jättänyt lapun: "Palkkaehdotus kolmesta henkilökohtaisesta lisäpisteestä tehty. Hyvää viikonloppua!". Siinä kohtaa pääsi itku. Ihan käsittämätön ele, ja kun vielä tuntee mun esimiehen tyylin, tollasta lappua osaa arvostaa kahta enemmän. Ensinnäkin, mun esimies ei oo sellanen, että se tällasia yleensä hoitais kovin oma-alotteisesti. Toiseks, se ei todellakaan vaivautuis kirjottaan asiasta mitään lappuja viikonlopuntoivotusten kera. Kolmanneks, sen tapa antaa palautetta on yleensä hieman erilainen, ja neljänneks sen ei ois tarvinnut nostaa mun palkkaa yhtään. Nää kun laskee yhteen, on tää jotenkin todella liikuttavaa ja tää on ihan pakko tulkita arvostukseksi mun työtä kohtaan. Mä arvostan tota niin paljon enempää kun sitä rahaa!! Harmi vaan, että kaikki toi tapahtui nyt, kun olen jo tehnyt päätökseni. Nyt pitää maanantaina mennä ja yrittää jotenkin osoittaa arvostusta tosta samalla kun ilmoitan irtisanoutuvani. Ei kovin kaunis kiitos siitä, että pomo ylittää  itsensä ja yrittää olla parempi esimies. Mut olkoon tää mulle rangaistuksena siitä, että uskon viihtyväni paremmin muualla, vaikka loppujen lopuksi mulla on ihanat työkaverit, haasteellinen ja itsenäinen työ, josta palkitaan asianmukaisesti, eikä työsuhde-eduissakaan oo valittamista. Oonkohan mä ihan kajahtanut, kun kaipaan muualle?

Uusi työpaikka!

Sain sen työpaikan! Vaikka meinas loppu mennä jännäksi, kaikki meni parhain päin. Kävin sen kunniaksi ostamassa itelleni kengät! Ei ehkä tyypillisin tapa käsitellä asia, mutta en mä oikein oo muutenkaan ollut sen jälkeen oma itseni.

Nyt kun alkaa pikkuhiljaa tajuamaan mitä on tapahtunut, pitäis kai alkaa miettimään irtisanoutumista ja muita käytännön järjestelyitä. Ei tuu oleen helppoa, sillä olen ehkä kuitenkin jollain tavalla avaintyyppi nykyisessä tiimissäni. Mutta totuushan on, että ihmiset vaihtaa töitä hölmömmistäkin syistä, huonompiinkin aikoihin ja tärkeämmistäkin asemista, joten eiköhän tää mene kuitenkin ihan ok.

Mutta siihen saakka keskityn tykkäämään uusista kengistäni, jotka on just passelit näihin säihin ja niin mun näköset.

Avoin linja

Olen ottanut tän lapsettomuuden kanssa kohtuuavoimen linjan, vaikka aluksi tuntuikin, etten missään nimessä halua tunnustaa epäonnistumistani. En enää ajattele niin. Nyt kun olen kertonut äidilleni, kummitädilleni ja suurimmalle osalle ystävistäni, olo on oikeastaan parempi. Nyt saan tukea ja apua, ja kaikenlaiset ikävät tilanteet on jääneet minimiin, kun vastapuoli osaa suhtautua ja olla jankuttamatta asiasta. Uskon, että myös suhtautumiseni raskaanaoleviin ystäviini on muuttunut tämän myötä. Enää ei tule paineita niissä tilanteissa, kun ei kysellä, millos te hankitte lapsen ja jotenkin on toisaalta helpompi kysellä ja olla kiinnostunut, kun vastapuolella on tiedossa, että asia on meillekin ajankohtainen. Samalla on jotenkin enemmän oikeutettu hössöttämään kuin jos antaisi ymmärtää, että aika ei ole vielä kypsä tai muuta, jolla yrittää peittää sitä, miksei vieläkään lasta ole meille hankittu. Jokainen tietysti tyylillään, mutta mulle sopii tämä ja olen iloinen, että tulin valinneeksi avoimen tien.

Nyt vaan jännitän, kun pitäisi kertoa isälle. Olen lykännyt ja lykännyt asiaa, mutta nyt kun ollaan niiden "oikeiden" hoitojen kynnyksellä, on kai pakko viimein kertoa. Luulen, että isä ottaa asian raskaasti, raskaammin kuin äiti, joten en ole halunnut huolestuttaa. Toisaalta en haluisi hänen olevan huolissaan siitäkään, enkö ole ollenkaan innostunut saamaan hänelle lapsenlapsia, joten pakko kai se on vaan kertoa.

Kerron heti, kun tämä kierto on todettu tuhoontuomituksi. 

Nyt iltapalaa...

Se siitä rentoilusta sitten!

Joo, eipä tarvinnut jatkaa rentoilua enää viikonlopun jälkeen. Aamulla töihin mennessä selvisi, että ei tarvii kuvitella lähtevänsä normaaliin aikaan kotiin, eikä tehdä normaaleja töitä. Kiireellistä adhocia pukkasi koko päivän ja lopulta kun selvisin 45 minuuttia yliaikaa olleena kotiin, olin ihan puhki. Se siitä kevennyksestä ja stressin lievityksestä sitten. Onneks kotona kuitenkin fiilis oli ihan kohtuullinen. Kiitos Alepan valmisruokahyllyn katkarapusalaateille, jotka pelasti mun illan, kun ei tarvinnut kokkaamaan ruveta.

Huomaa kyllä muutenkin miten aika menee, kun tänään tajusin, että tänäänhän oli vika clomipäivä. Kohtahan se ovis jo siellä kolkutteleekin... Huomasin myös, etten oo juurikaan sen ekan kerran jälkeen ehtinyt/muistanut esitellä mun lohtushoppailuja. Viime kierron jälkeen vauvajemmaan löysi tiensä tällainen:

Olin ensiks vähän, että onks toi ruskee nyt sit kiva väri, jos tuleekin tyttö, mut en sit voinut kuitenkaan vastustaa, kun toi kuva oli niin kiva. 

Huomasitteko? Mun alkukierron asenne on taas muuttumassa 'Kaikki on mahdollista' -optimismiksi, kun mietin jo tuleeko tyttö vai poika! Ihan uskomatonta, miten tässä aina käy näin. Mutta hyvä näin päin.

Talvilomahaaveita - Dubai

Jos en ole vielä paljastanut, niin paljastan nyt, että ollaan innokkaita matkustelemaan. Tapana on ollut tehdä kaksi ulkomaanmatkaa vuodessa, yksi talvella ja yksi kesällä. Tänä talvena on niin harvinainen tilanne, että molemmilla on mahdollisuus vähintään viikon talvilomaan, joten ekaa kertaa meillä on mahdollisuus vähän muuhunkin kuin pitkään viikonloppuun Euroopassa. Talvilomakohteeksemme on valikoitunut Dubai. 

Kuva lainattu: weheartit.com

Dubai ei ole tyypillinen suosikkimatkakohteemme. Jetset-elämä ja kaikki se glamour, joka sen ympärille kuuluu, ei tunnu yhtään omalta. Ei myöskään haluta käyttää kallisarvoista loma-aikaa shoppailuun tai rannalla löhöilyyn, vaan mielummin keskitytään näkemään ja kokemaan mahdollisimman paljon kyseisestä kohteesta. 

Kuva lainattu: weheartit.com

Mutta, juuri siksi tai siitä huolimatta, Dubai houkutteli eniten. Se on kerta kaikkiaan niin käsittämätön paikka, että se on pakko nähdä edes kerran elämässään. Kaikki se kulta ja kimallus, mieletön arkkitehtuuri, valtaisat ostos- ja viihdekeskukset, aavikko ja miten paikallinen kulttuuri oikeasti voi yhdistyä länsimaiseen huippumoderniin keinotekoisuuteen. Se vaan pitää itse kokea, se ei välity yhdenkään tuolla vierailleen matkakertomuksista, eikä sitä osaa vuosia maassa asuneetkaan pukea sanoiksi. 

Kuva lainattu: weheartit.com

Matkaa ei ole vielä varattu, mutta varataan heti, kun löydetään kohtuuhintaiset lennot. Ajatus olisi, että ajankohta olisi alkuvuodesta. Siihen mennessä mulla on pahimmat kiireet töissä helpottaneet ja toisaalta jos nyt vaihdan työpaikkaa (ei ole vielä arpajaisia pidetty, että voittaja olisi selvinnyt), olisin ehtinyt olla sen verran uudessa, etteivät nyt kovin pitkillä katso, kun heti ollaan lomalle jäämässä. Vauva-asiaa en tässä edes suostu miettimään. Me eletään nyt just niinkun hyvältä tuntuu ja jos vauvan ilmoitus tulostaan jotenkin vaikuttaa näihin, niin se on sitten sen ajan murhe. 

Kuva lainattu: weheartit.com

Mutta tällaisia lomasuunnitelmia siis, pääfokuksena elämykset ja äimistely. Historiaa  tai kulttuurinähtävyyksiä tuolta on turha hakeakaan...

Sunnuntailuksusta

Jotta rentoutumisviikonloppu olisi täydellinen, pitäähän se sunnuntaiaamuna nauttia asiaankuuluva aamiainenkin. Cityshopparikortilla sai GLO-aamiaisen 2 yhden hinnalla ja siitä innostuneena aamiaispaikaksemme valikoitui Hotel GLO Sello.

Kuva lainattu: hotelglo.fi

Oli just niin herkullista, kun odotinkin. Melkein tuntui, että olis ollut hotellilomalla itsekin...

Ihana ilta

Jotenkin kauheen kiva päivä ollut, vaikkei olla kummosia tehty. Käytiin kävelyllä auringonlaskun aikaan lähikallioilla, saunottiin ja istuttuamme hetki pyyhkeet päällä parvekkeella kynttilänvalossa, mies keitti iltapalaksi kaakaota. Mä leikkasin kaveriksi leipää ja asettelin nätisti leivänpäälliset tarjolle. Jotenkin se, että näkee vähän vaivaa esillepanoon, tekee ihmeitä ja perusvoileivätkin maistuvat ihmeellisen hyvälle.

Saunassa tuli myös juteltua tästä meidän tilanteesta ja se teki hyvää. Mies ei oo juurikaan omista tuntemuksistaan puhunut, mutta nyt sai sanottua, että kyllä häntäkin huolettaa ja kerrottua vähän minkälaisista huolista on kysymys. Yhdessä tässä siis ollaan, eikä miehelle tää oo yhtään sen vähäpätöisempi asia kuin mulle, vaikka välillä musta onkin tuntunut siltä. Se on hyvä tietää. Oon ehkä turhan paljon pitänyt sisälläni näitä asioita, kun oon kuvitellut, ettei miestä kiinnosta tai se ei halua tietää liikaa. Nyt tiedän, että se haluaa ja on kiinnostunut mun pienimmästäkin oireesta, lämmöstä ja fiiliksestä, joka tähän liittyy. Me ollaan nyt niin valmiita ottaan se lähete vastaan ja alottamaan tää rumba ihan toden teolla!

Sadepäivän puuhat: kirjastoa, antikvariaattia ja vähän sisustussuunnittelua

Stressin minimoiminen sai hyvän alun. Töissä meni parina päivänä jopa ihan miinukselle tunnit, joten otin ainakin ekan uuden sääntöni kirjaimellisesti! Viikonloppuna hyvä meno jatkuu, sillä suunnitellut (vähän stressaavat) vieraat peruivat tulonsa ja varasuunnitelmana pidetty kaveritapaaminenkin (ei tosin yhtään stresssaava) peruuntui, joten saimme puolivahingossa myös oman viikonlopun ilman suorituspaineita.

Koska satoi, eikä huvittanut tuossa säässä ulkoilla, päätettiin kuluttaa päivä käymällä antikvariaatissa ja kirjastossa. Samalla päästiin eroon osasta niistä kirjoistamme, jotka ei nykytoteutuksella vaan kertakaikkiaan mahtuneet hyllyymme. Tiedän, että tulen hankkimaan lisää kirjoja välittömästi noidenkin tilalle, kun saadaan tuo kirjahyllysysteemi joskus uudistettua, mutta pidetään tätä nyt vaikka kierrätyksenä sitten. Aika nirsosti kuitenkin antikvariaatin pitäjä suhtautui kirjoihimme. Suurin osa hänellä oli jo, joten se kymmenisen kirjaa ei paljoa tilannetta helpottanut, kuten näkyy...

Kun sitten joskus saadaan aikaiseksi, niin käydään hakemassa uudet hyllyt tuohon tilalle. Ihan tuplaleveää tuohon ei nykyiseen verrattuna mahdu, mutta 1,5-kertainen mahtuu, joten ajattelin hankkia Ikean Billy-sarjan 80 cm leveän ja 40 cm leveän hyllyn vierekkäin. Lisäksi, jos uudistaisi cd-telineet ja hommaisi kaksi korkeaa cd-tornia toiselle seinälle nykyisen matalan tuplaleveän tilalle. Meillä kun tuo cd-kokoelmakin tuntuu kasvavan jatkuvasti jos ei minun, niin miehen toimesta. Jotain tällaista perusvalkoista...

Kuvat lainattu: Ikea.com.

Jälkeenpäin, kun oltiin molemmat tyytyväisiä suunnitelmaan, tulin ajatelleeksi, että tää kirjasto- ja levyhuoneeksi huolestuttavasti muuttuva huone on muuten se huone, josta tulee joskus se lastenhuone. Että tohtiiko tätä nyt sit niin kamalasti sisustaakaan... Mutta mies oli taas kerran järkevänä ja totes vaan, että tilanne on nyt tää ja tarvitaan kirjoille ja levyille tilaa, joten hommataan sitä. Vauva kun tulee, niin katsotaan tilanne uudestaan ja jos tarve vaatii, nuo lähtee sitten vauvatavaroiden tieltä. No, näinhän sen tietysti pitääkin mennä, eikä kannata elämäänsä jonkun sellasen takia jättää elämättä, mitä ei edes vielä ole. Varsinkaan tällä yrityshistorialla...

3. tavoite - stressin minimoiminen

Kun ruokavalio ja liikunta kokeiltu vaihtelevalla menestyksellä (liikuntaa en tainnut raportoidakaan kertaakaan), eikä ainakaan tällä panostuksella ole toistaiseksi ollut vaikutusta raskautumiseen, on aika siirtyä kolmannen tavoitteen pariin, edellisten lisäksi tietenkin.

Jos liikunta oli hankala toteuttaa, niin tämä on ähän sitäkin hankalampaa. Olen äärettömän työorientoitunut ja muutenkin taipuvainen jonkin sortin perfektionismiin, mitä tulee työasioihin. Toistaiseksi olen onnistunut välttämään siitä huolimatta pahimman stressin, koska olen oppinut aikatauluttamaan ja priorisoimaan asioita ja sitä kautta saamaan hallittua työkaaosta vähän paremmin, mutta vielä on paljon tehtävää. Olen myös huomannut alkaneeni clomihoidon alettua stressaamaan lapsettomuudesta ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Nämä yhdistettynä mieheni vähintään yhtä rankkoihin työkuvioihin vaikuttavat minuun todella rankasti. Koko ajan on enemmän ja enemmän hetkiä, jolloin yllätän itseni haaveilemasta, en enää vain uudesta työstä, vaan täydellisestä elämänmuutoksesta ja irtiotosta meidän molempien osalta. Heikoimpina hetkinä voisin kuvitella jääväni vaikka työttömäksi, kunhan vaan saisin enemmän aikaa itselleni, parisuhteelle ja kaikille niille asioille, joista saan iloa ja joiden avulla jaksan niitä kurjempiakin juttuja paremmin. Mieheni jakaa ajatukseni, joten kukapa tietää, milloin on se hetki kun päätetään poistua oravanpyörästä tekemään jotain mielekkäämpää. Toivottavasti se mielekkämpi ilmaantuisi kuitenkin vauvan muodossa ennen tätä..

Kolmanteen clomikiertoon olen ajatellut lähteä näillä:

• En ole töissä kuin lakisääteisen työajan päivitäin, ellei se ole seuraavan päivän sujumiseksi välttämätöntä.
• Vietän mieheni kanssa enemmän aikaa arki-iltaisin.
• En kiellä itseltäni mielihyvää tuottavia asioita, kuten shoppailua ja kohtuullista herkuttelua.
• Kieltäydyn kutsuista, joihin normaalisti vastaisin kohteliaisuudesta myöntävästi, vaikkei yhtään kiinnostaisi.
• Panostan kodin puhtauteen ja siisteyteen, sillä sekasotku aiheuttaa stressiä.
• En mieti työasioita vapaa-ajalla.
• Sisustan työhuoneestani viihtyisämmän.
• Otan itselleni omaa aikaa ja varataan vähintään kerran kuussa viikonloppu, jolloin ollaan ihan kahdestaan miehen kanssa ja tehdään vaan kivoja asioita.
• Mietin keinoja tehdä täysvaltainen irtiotto jotenkin järkevästi ja teen töitä niiden keinojen mahdollistamiseksi.
• Yritän olla stressaamatta vauvaprojektista.

Tavoitteena tässäkin olisi, että jatkan tätä, kunnes raskaudun, mutta toivottavasti tästä jäisi tapa ihan koko loppuelämäksikin.

Kuva lainattu: crowneplaza-helsinki.fi.

dpo 14 - pettymys

Niin hyvältä kuin lämpökäyräni näyttikin viime päiviin asti dippeineen kaikkineen, ei kroppa jaksanut pitää lämpöjä yllä yhtään kauempaa kuin eiliseen asti. Tänään starttasi uusi kierto, joka on järjestysnumeroltaan kuudestoista. Sen kunniaksi aloitin aamuni itkemällä. En pahasti, mutta jotenkin olin kuitenkin pitänyt yllä pientä toivoa, kun käyräkin nyt näytti niin hyvältä, että se purkautui sitten pettymyksenä. En tiedä kyynelehdinkö sille, että vuoto tuli, sille, että taas ollaan hukattu yksi kallisarvoinen clomikierto vai sille, että mies oli ihana, piti lujaa kiinni ja silitti hiuksia. Todennäköisesti se oli kaikkien noiden yhteisvaikutus ja mieli on maassa edelleen. Onneksi töissä sentään oli paljon tekemistä, niin ei siellä tullut oltua punasilmäisenä. 

En ookaan hetkeen pettynyt näin pahasti. Ehkä tää on nyt sitten se vaihe, jolloin tästä lapsettomuudesta tulee mullekin totta ja lakkaan uskomasta yhteenkään pilleriin tai lääkärin vakuutteluun. Harmi, sillä oli kuitenkin aika kiva olla optimisti. Nyt sen sijaan masentelen asiaa mussuttamalla lohtusuklaata ja mietin pitäiskö soittaa gynelle jo nyt, että saisin tietää tätä kiertoa seuraavan kierron suunnitelmat. Missään nimessä en nyt usko siihen, että Clomit yhtäkkiä auttaisivatkin tässä kierrossa, jos ne tuossa "täydellisessä" viime kierrossakaan eivät auttaneet. Enkä todellakaan kestä ajatusta, että tähän tulisi joku epämääräinen tauko vaan sen takia, etten ole itse ollut aktiivinen. Tahdon sen lähetteen tarkempiin tutkimuksiin ja hoitoihin nyt! 

Mutta nyt lisää suklaata... Ehkä mulla on huomenna jo sotasuunnitelma valmiina tähän kiertoon?!

Kuva lainattu: Fazer.fi.

Piinapäiviä pakoon

Poistuminen paikkakunnalta on ennenkin auttanut pahimpiin piinailuoireisiin, joten sattui äärimmäisen hyvään saumaan tulevaksi viikonlopuksi suunnittelemamme pakoreissu toisiin maisemiin. Luvassa on sopivassa suhteessa löhöilyä ja reippailua sekä ystävien ja sukulaisten tapaamista, eikä takuulla ehdi ajatella yhtään oiretta, eikä välttämättä mitata lämpöjäkään. Hyvä siis näin. Muutenkin tekee tosi hyvää ihan kamalan kaoottisen työviikon jälkeen hetki hengähtää ja olla jokunen päivä toisten passattavana.

Nyt tosin ihan pikkasen ajatukset harhautuu parin päivän takaiseen selkeääkin selkeämpään lämpödippiin mun lämpökäyrässä ja oireisiin, jotka alkavat nostaa päätään. Mut ei, pitää kääntää moodi. Unohtaa koko kuumeilu. Oottaa kiltisti ens torstaille, jolloin on testipäivä ja sitten vasta saan päästää tunteet valloilleen. Tosin oon huomannut, että sitä pettymystä ei oikeestaan edes tule, kun ei hössötä etukäteen. Tää taitaa olla mulle sopivin tapa käsitellä jatkuvia pettymyksiä...

Muuten elämään kuuluu oikein hyvää. Kaoottisesta työtilanteesta huolimatta oon saanut hoidettua kaikki hommat parhain päin ja siinä sivussa Uusi työpaikka -projektikin on edennyt oikein suotuisasti. Ekan haastattelun jälkeen sain kutsun toiseen haastatteluun, soveltuvuustesteihin ja ilmeisesti nekin meni nappiin, sillä kävin tänään istumassa kolmannessa haastattelussa, jossa mukana oli myös tulevan pomon pomo. Sekin meni kuulemma hyvin, mutta tulosta pitää odottaa yön yli, kun meitä on jatkossa kaksi niin tasavahvaa hakijaa, että päätöstä toisen hyväksi on ihan mahdoton tehdä. Mun tuurilla vietän huomenna olevaa Kansallista Epäonnistumisen päivää oikein kirjamellisesti, mutta toisaalta oon lohduttautunut sillä, etten ole mokannut mitään ja ihan yhtä hyvin se voin olla minä, joka valitaan. Ja olkoon lopputulos mikä tahansa, ainakin tiedän taas enemmän itsestäni ja persoonallisuudestani ja sain yhden hyvän kokemuksen, jos ei muuta.

Nyt nukkumaan, huomenna heti aamusta on yks tärkeä esiintyminen.

Kierrätyskeskuksesta kinkkupiirakkaan

Mun on ihan pakko tulla hehkuttamaan, miten kiva lauantai-päivä meillä oli. Vaikka kärsin nykyään jatkuvasti työstressistä, enkä pysty kovinkaan montaa hetkeä olla ajattelematta työasioita, tänä lauantaina ei moiset juurikaan vaivanneet mieltä. Aamusta asti naurettiin miehen kanssa poikkeuksellisen paljon ja jopa ikävät kotityövelvollisuudet meni ihan kivuttomasti, vaikkei mulla aikoihin ole ollut juurikaan kiinnostusta siivota, kokata tai uudistaa kotia.

Heti kun herättiin, lähdettiin viemään meidän vanhaa ruokapöytää tuoleineen Kierrätyskeskukseen, kun kellään lähipiirissämme ei ollut tarvetta sille. Tuo kierrätyskeskus on kyllä kätevä. Ollaan aika monessa asiassa jo sitä hyödynnetty. Vaikkei se ihan nurkilla olekaan, sinne on helppo viedä turhaksi jäänyttä vielä käyttökelpoista tavaraa, eikä tarvitse maksaa jätemaksuja, jotka tulisi, kun veisi Sortti-asemalle. Ja mikä parasta, joku voi löytää itselleen täydellisen käyttötavaran, ja se lämmittää aina mieltä. Oon kuitenkin sen verran ekohenkinen (vaikkei noiden shoppailuiden määrästä sitä aina uskoiskaan!), että tahdon kyllä kierrättää kaiken sellaisen, minkä kohtuullisen vähällä vaivalla pystyy.

Samalla reissulla päätimme käydä hakemassa pari tuijaa tai sypressiä syksy- ja talviparveketta koristamaan. Oli sekin reissu! Ensimmäisestä paikasta löytyi täydelliset sypressit, muttei ruukkuja, joten suuntasimme toiseen paikkaan. Toisesta paikasta sitten löytyi kyllä ruukut, muttei tarpeeksi isokokoisia kasveja. Lopulta ostimme jälkimmäisestä paikasta ruukut ja palasimme ekaan liikkeeseen hakemaan ne sypressit. Vähän suhaamista, mutta saatiin mitä haluttiin. Vielä pitäis näemmä putsata tuo ruukku multa- ja hintalappusotkuista. :)

Samalla, kun laitettiin sypressit ruukkuihinsa, vaihdettiin myös parin nykyisistä ruukuistaan ylikasvaneiden viherkasvien ruukut. Nyt kelpaa taas kasvaa! Samalla parvekettamme pääsi koristamaan värjätty kanerva. 

Loppupäivä menikin sitten perusteellisen siivouksen merkeissä, mutta olipa ihana istahtaa siivouksen jälkeen sohvalle viinilasin kanssa ja nauttia työn tuloksista. Siitä sitten pääsikin sujuvasti iltapalaa puuhaamaan saunan lämpiämistä odotellessa. Tehtiin kinkkupiirakkaa ja kreikkalaista salaattia.

Kyllä näitä kelpasi saunan raikkaina nautiskella. Palanpainikkeena tietysti punkkua, jota tässä vaiheessa kiertoa uskaltaa vielä ihan hyvällä tunnolla lasillisen tai pari ottaa.

Ovulaatio-oireita

Oon ilmeisesti kokenut ekan sellaisen ovulaation, jollainen ovulaation oikeasti pitäisi olla. En tiedä, mitä aiemmissa kierroissani olleet lämmönnousuista ja testeistä päätellyt ovikset on olleet, mutta ei ainakaan ole kivun määrässä mitään verrattuna tähän, jonka koin kp 12. On mahtanut olla melkoinen möllykkä, sillä valehtelematta vaikersin kivusta, kun alkoi tapahtua. Mutta ei sillä, hyvä että vihdoin tapahtuu! 

Outoa tässä vaan on se, että mun vasemmalla oleva viime kierron kp 10  mitattu 17 mm folli ei sitten ilmeisesti irronnutkaan viime kierrossa, vaan siellä oli irronnut jo jotain aikaisemmin tai hormonit oli muuten vaan sekaisin. Samalla selittyisi viime kierron alkupuolen oudot korkeat lämmöt, joiden kuvittelin johtuvan Clomeista, mutta ehkei johtunutkaan. Ehkä mulla oli vaan menossa silloin oikeasti loppukierto!! Mun toissamenkat oli nimittäin vähintäänkin oudot. Melkein vois laskea ne alkuraskauden valemenkoiksi, kun tuhrutti vaan, mutta oon kuitenkin testannut negaa sillon, jollon en oo voinut mitenkään olla raskaana. Mutta se selittäis noi lämmöt ja sen, että Clomien alotus viime kierrossa ei mennyt ihan putkeen, vaikka gyne vakuutteli, että lämmöillä ei oo merkitystä ja Clomit voi hyvin aloittaa, jos testit on negaa. Joopajoo. Mistä näitä oikeesti tietää? Jokatapauksessa, eipä sillä enää ole väliäkään. Pääasia, että nyt menee niinkuin pitää! Nyt jännäillään sitten pari viikkoa...

Kuva lainattu: www.vau.fi

Hullut päivät!

Rakastan shoppailua! Olen ihan fiiliksissä aina kun jossain päin on alennusmyynti. Stockan Hulluilla päivillä pitää päästä aina ainakin käväisemään, ellei muuta. Ja vaikken lopulta ostaisikaan mitään, suunnitelma tietysti täytyy olla, että mitä haluaisin ostaa. Nyt haaveilen seuraavista:

1. Global Sport -takki  2.Adidas-trikooboxerit miehelle 3.Global Accessories -lampaannappakäsineet 4.Marc Aurel -Bleiseri ja hame 5. United Colors of Benetton -kylpytakit molemmille 6. Vogue-polvisukat 7. Global Essentials t-paitoja

1.Burberry Brit Sheer EdT 2. Boss Femme l'eau Fraiche EdT 3. Carolina Herrera 212 EdP 4. Clean Shower Fresh EdP 5. L'Eau Par Kenzo EdT 6. Lumene Extra Volume Blackest Black -maskara 7. Lumene Time Freeze -pikakaunistaja 8.Lumene Waterproof -silmämeikinpoistoaine 9. Lumene Touch of Radiance -Higlighter x2

1. Villeroy & Boch punaviinilasit x6 2. Alessi Nuvem -kulho  3. Sagaform Oval Oak -öljy- ja viinietikkapullosetti 4. Casa Stockmann -pihviveitset ja tukki 5. Villeroy & Boch New Wave -lasikulho x4 6. Iittala Vitriini -rasia  7. Tefal Thermo Spot -paistinpannu

Kaikki näistä tulee tarpeeseen, sillä harvoin teen heräteostoksia. Tuoksuja siis tuskin ostan enempää kuin yhden, vaikka noin monta mieleistä löysinkin. Samoin kaikki vaatteet ja kodin tarvikkeet on valittu, koska entiseni on jo parhaat päivänsä nähneet tai olen jo pitkään kaipaillut ko. tuotetta kotiini. Järkishoppailua siis tiedossa, vaikka kuinka hulluksi koittaisivat tehdä!

Kuvat lainattu: Stockmann.com

Pieni Clomitilasto

Nyt alkaa taas ilmeisesti olemaan epätoivon hetket käsillä, sillä olen huomannut kuumeisesti taas miettiväni mahdollisuuksia raskautua tässä kierrossa. Toistaiseksi ei ole mitään menetetty, mutta jotenkin tuo viime kierron epämääräisyys iski pelon päälle, että mitän jos ei nytkään. Clomit on kuitenkin toimineet yleensä ihan hyvin ovulaatio-ongelmiin, ainakin jos uskomme pientä clomitilastoa, jonka äkkiä värkkäsin parin keskustelupalstan clomiketjujen vastausten perusteella.

Tässä tuloksia:

1. clomikierrolla raskautuneet: 38 % vastanneista

2. clomikierrolla raskautuneet: 29 % vastanneista

3. clomikierrolla raskautuneet: 12 % vastanneista

4. clomikierrolla raskautuneet: 11 % vastanneista

5. clomikierrolla raskautuneet: 3 % vastanneista

6. clomikierrolla tai myöhemmin raskautuneet: 7 % vastanneista

Tilasto ei tietenkään kerro koko totuutta, koska laskin mukaan myös ne, jotka on käyttäneet muita lääkkeitä samalla, ne, joilla on jo ennestään lapsia ja ne, joilla raskaus päättyi keskenmenoon. Mutta noin periaatteessa, vielä on toivoa...

Kuva lainattu: 100 Free Anne Geddes Photos

Mulla vaan junnaa tässä(kin) kierrossa. Taitaa ovistikkujen kanssa leikkiminen olla vähän niin ja näin. Plussaa pukkaa jo kolmatta päivää... Lämmöt kyllä näyttää olevan taas normaalilla tasolla, toisin kuin viime kierrossa, jossa oviksen jälkeisiä lämpötiloja oli jo heti alkukierrosta. Odotin vähän lämmönnousua tälle päivälle, kun eilen oli todella lupaavan tuntuisia oviskipuja, mutta ei kai ne sitten olleet riittävät saamaan irtoamista aikaan kuitenkaan. Voi kun se ovis nyt tulis parin päivän sisään...

25 faktaa

Sain ensimmäisen haasteeni! Rowan Pihlajapuun Katveessa -blogista haastoi kertomaan 25 asiaa itsestäni. Tässä tulee:

1. Olen seurustellut nonstopina 14-vuotiaasta, josta reilut 10 vuotta nykyisen aviomieheni kanssa. 

2. Hyvä parisuhde on tärkein asia elämässäni. Toki muut läheiset, ystävät ja terveys tulevat hyvänä kakkosena.

3. Olen saanut teknisen koulutuksen hyvin miesvaltaisella alalla. Tosin oman alan töitä en ole tehnyt päivääkään valmistuttuani.

4. Rakastan matkustelua. Olemmekin parin viime vuoden aikana käyneet miehen kanssa yhdellä lyhyemmällä ja yhdellä vähän pidemmällä ulkomaanmatkalla vuosittain.

5. Jos saisin valita yhden matkakohteen, jonne lähtisin uudestaan, matkustaisin häämatkakohteeseemme.

6. Tahtoisin muuttaa maalle.

7. Toivoisin voivani hankkia jonain päivänä elantoni pienyrittäjänä, mutta se lienee mahdotonta.

8. Musiikkimakuni on tosi monipuolinen. Harmillisen vähän vaan tulee nykyisin kuunneltua levyjä.

9. Osaan soittaa viulua, pianoa ja vähän kitaraa. Lauloin myös joskus kuorossa, joka oli kansainvälisestikin noteerattu.

10. Haaveilen laulutunneista ja sähköpianosta.

11. Olen vasta vähän aikaa sitten alkanut kiinnittää kunnolla huomiota ulkonäkööni ja pukeutumiseeni. Olen tosin edelleen huono kokeilemaan uutta ja käyttämään esimerkiksi värikkäitä vaatteita. Pukeudun mieluiten mustaan tai luonnonsävyihin.

12. Ostimme tämän ensimmäisen yhteisen asuntomme reilu vuosi sitten ja pidämme molemmat tästä kovasti.

13. Rakastan hyvää ruokaa ja käydään ulkona syömässä ihan liian usein.

14. Tahtoisin tehdä asunnossamme pientä pintaremonttia, vaikkei tämä sitä vaadi. Mieheni ei ole yhtä innostunut ajatuksesta. Väsytystaistelu jatkukoon.

15. Rakastan jäätelöä.

16. En pysty katsomaan oikein mitään elokuvaa itkemättä. Onnistun joskus myös liikuttumaan tavallisista tv-mainoksista.

17. Olen parempi suunnittelemaan kuin saamaan aikaan, mutta kun johonkin tartun, teen sen 100 lasissa.

18. Juttelen kissallemme kuin vauvalle.

19. Voisin palkata itselleni siivoojan vaikka välittömästi, sillä en haluaisi käyttää vähää vapaa-aikaani moiseen.

20. Rakastan nukkumista. Tarvitsenkin vähintään 8 tunnin yöunet, joka tarkoittaa sitä, että harvoin olen töissä ennen klo 9.

21. Olen allerginen ihmisille, jotka eivät osaa käyttää alkoholia kohtuudella. Joku siinä sammalluksessa ja typerässä käytöksessä saa vaan niskakarvat nousemaan pystyyn.

22. En katso juurikaan telkkaria. En ole koskaan katsonut. 

23. Tykkään tehdä palapelejä, ratkoa ristikoita ja pelata tietokonepelejä.

24. Olen nähnyt niin paljon kurjia lapsikohtaloita, jotka johtuvat siitä, ettei vanhemmat ole valmiita vanhemmiksi, että koen olevani oikeutettu reagoimaan välillä vahvastikin, jos joku yrittää puolustella tällaisia vanhempia.

25.  Kasvattaisin omat lapseni, kuten minut on kasvatettu.

Haasteeseen kuuluu 5 muun blogin haastaminen. Haastan teidät: Milla, Miraana, Toiveikas, Tuuliviirityttö ja Lumia. Ohjeistus: Kun olen merkinnyt sinut, se tarkoittaa, että haluan tietää sinusta enemmän. Kun sinut on merkitty haasteeseen, tehtävänäsi on kirjoittaa muistiinpano, joka sisältää 25 satunnaista faktaa, tapaa tai tavoitettasi. Ei tarvitse osallistua, jos olet jo tähän joskus vastannut.