Ovisplussa ja juhlintoja

Jee, tulihan se sieltä. Ovisplussa nimittäin. Oon tässä vähän jännäillyt, kun ei oo ehkä niin selviä oireita ollut kuin viime kierrossa, että mahtaako mulla tässä kierrossa munasolu irrotakaan. Mahtaahan se.

Eilen juhlittiin vähän mun uutta työpaikkaa miehen ja sen yhen kaverin kanssa. On näköjään tullut tavaksi, että miehen kaveri tulee meille syömään perjantaisin. :) Olin ostanut itelleni pinkkiä skumppaa, jota miehetkin sit kuitenkin ihan mielellään maistelivat. Ruuaksi (sen skumpan jälkeen tietty) oli kanansiipiä, valkosipulidippiä ja kreikkalaista salaattia. Sain skumpasta päänsäryn, vaikken juonut kun kolme lasillista. Sitä se teettää, kun alkoholinkulutus on nykyään niin minimaalista.

Eilen yritin myös kaksi kertaa pomon puheille ajatuksena se irtisanominen, mutta eihän se ikinä ollut paikalla, kun mulle olis käynyt. Sitten kun itse en ollut paikalla, tämä oli käynyt mun huoneessa ja jättänyt lapun: "Palkkaehdotus kolmesta henkilökohtaisesta lisäpisteestä tehty. Hyvää viikonloppua!". Siinä kohtaa pääsi itku. Ihan käsittämätön ele, ja kun vielä tuntee mun esimiehen tyylin, tollasta lappua osaa arvostaa kahta enemmän. Ensinnäkin, mun esimies ei oo sellanen, että se tällasia yleensä hoitais kovin oma-alotteisesti. Toiseks, se ei todellakaan vaivautuis kirjottaan asiasta mitään lappuja viikonlopuntoivotusten kera. Kolmanneks, sen tapa antaa palautetta on yleensä hieman erilainen, ja neljänneks sen ei ois tarvinnut nostaa mun palkkaa yhtään. Nää kun laskee yhteen, on tää jotenkin todella liikuttavaa ja tää on ihan pakko tulkita arvostukseksi mun työtä kohtaan. Mä arvostan tota niin paljon enempää kun sitä rahaa!! Harmi vaan, että kaikki toi tapahtui nyt, kun olen jo tehnyt päätökseni. Nyt pitää maanantaina mennä ja yrittää jotenkin osoittaa arvostusta tosta samalla kun ilmoitan irtisanoutuvani. Ei kovin kaunis kiitos siitä, että pomo ylittää  itsensä ja yrittää olla parempi esimies. Mut olkoon tää mulle rangaistuksena siitä, että uskon viihtyväni paremmin muualla, vaikka loppujen lopuksi mulla on ihanat työkaverit, haasteellinen ja itsenäinen työ, josta palkitaan asianmukaisesti, eikä työsuhde-eduissakaan oo valittamista. Oonkohan mä ihan kajahtanut, kun kaipaan muualle?