Vauvasiedätystä

Vauvoja siellä, vauvoja täällä. Eilen oli oikein siedätyspäivä. Vaikken paljoa aamupalaverista myöhästynytkään, siellä kävi jo keskustelu kuumana, mitä lahjaksi juuri synnyttäneelle työkaverille. Samalla tietysti vertailtiin omia synnytyksiä ja miltä se uusi perheenjäsen oli vaikuttanut elämään. Me lapsettomat vaan ei oikein voitu ottaa osaa keskusteluun. Itse yritin vähän edes naureskella, mutta kaksi reilusti fertiili-iän ylittänyttä pysyttelivät kyllä hyvin naamat peruslukemilla. Ja hyvin ymmärrettävistä syistä. Tajusin, kuinka etuoikeutetussa asemassa olenkaan, kun  vielä olen kuitenkin kohtuullisen nuori ja mitään onnistumisen mahdollisuuksia ei ole kuitenkaan missään vaiheessa vielä poissuljettu. Keskustelu jatkui kuitenkin töissä siihen, että kenen vastuulle jää lahjan hankkiminen ja useammasta suusta tuli kommentti, että ei ainakaan Tuikulle, kun se voi saada tartunnan tai annettaisko jonkun lapsensa jo tehneen hoitaa homma, ettei vaan oo kohta Tuikkukin raskaana. Teki taas mieli vähän avautua, mutta en ole kuitenkaan vielä valmis kertomaan asiasta töissä. Naureskelin vaan hermostuneesti, joka todennäköisesti tulkittiin niin, että joko a)oon jo raskaana tai b)yritän tulla raskaaksi mahdollisimman pian. Puoltais sitäkin huomautusta, jonka yks päivä tässä kuulin: "Ai oot jo ollut kaks vuotta naimisissa? Onko siitä jo niin pitkä aika?" Mutta joo, tää on tietysti pientä. Kukaan ei oo kuitenkaan suoraan kysynyt eikä mua nyt ainakaan tällä hetkellä asia rassaa. Ehkä jossain ihan alkukierrossa ois voinut suhtautuminen olla vähän toinen. Nyt mulla on kuitenkin aika kova luottamus noihin clomeihin viime kierron outoudesta huolimatta.

Kuva lainattu: 100 Free Anne Geddes Photos

Illalla saatiin vielä lisää vauvasiedätystä, kun käytiin kaveripariskunnan luona kylässä. Siellä on juuri jääty äitiyslomalle ja ymmärrettävistä syistä tietäähän sen, mikä asia on päällimmäisenä mielessä. Voi olla, että olisivat osanneet olla hienotunteisia (heilläkin pidempi yritys ollut takana) ja olla puhumatta asiasta, mutta me tietysti kohteliaisuudesta kyseltiin ja koska mulla on nyt taas tämä seesteinen optimistivaihe päällä, ihan mukava oli kuullakin fiiliksiä, miten kaikki jutut menee. Mies totesi tapaamisen päätteeks mulle kaihoisasti, että Voi niitä odottajia! Ja mä en ois voinut enempää asiaan yhtyä. Ihanan seesteiset ja onnellisen oloiset tulevat vanhemmat! Ja joo, kai mä oon outo, kun en koe ystävieni onnen olevani mitenkään itseltäni pois tai oman onneni tiellä. Päinvastoin, on ihanaa nähdä oikeasti lapsestaan kiitolliset ja täysillä asiaan sitoutuneet vanhemmat. En siis toistaiseksi ymmärrä niitä lapsettomia ollenkaan, jotka ovat allergisia kaikille raskaana oleville naisille eivätkä voi kyläillä lapsiperheissä ollenkaan. Tuleeko siinä oikeasti niin katkeraksi, että on pakko toimia noin? Eikö edes omien ystävien puolesta pysty olemaan onnellinen? Vai onko se vain ihmisen luonteesta kiinni, että kuinka tunteellisesti asiat yleensäkin ottaa? Mä taidan itse kuulua enemmän järki-ihmisiin nykyään, joten en osaa kokea toisten onnen olevan automaattisesti itseltäni pois. En ehkä itse ole kärsinyt lapsettomuudesta tarpeeksi pitkään tai lapsettomuuteni ei ole tarpeeksi vakava, mutta toistaiseksi en osaa ärsyyntyä kuin huonoista vitseistä koskien sitä, miksei meillä vieläkään ole lapsia tai siitä, että sellaiset ihmiset saa lapsia, jotka eivät niitä halua/pysty huolehtimaan/ovat epäkypsiä vanhemmiksi. Muut näyttäköön niin onnellisilta kuin haluavat täysin vapaasti!

p.s Työhaastattelu meni mun mielestä aika kivasti ja työ vaikuttaa tosi kivalta... Nyt jännäillään!

2. tavoite - säännöllinen ja monipuolinen liikunta

1. tavoitteen esittely jäi nyt vähän vähemmälle, kun ehdin vasta kolmatta viikkoa sitä toteuttaa, mutta ei se mitään. Homma jatkuu taustalla ja esittelyyn pääsee uusi tavoite. Saanko esitellä: Säännöllinen ja monipuolinen liikunta!

Tää on heti astetta hankalampi toteuttaa. En ole koskaan ollut kovin urheilullinen, enkä ikinä ole liikkunut kuin kahdesta syystä: koska on pakko pysyä kunnossa tai koska seura on kivaa ja kolmantena vielä pakosta koululiikuntatunneilla. Kuulun niihin rassukoihin, joilta kouluaikana vietiin kaikki liikunnan ilo tekemällä liintatunneista suoritusta ja kilpailua ja naama irvessä puurtamista, jota sen ei ainakaan vielä muutenkin herkässä yläasteiässä todellakaan tarvitsisi olla. Lukioaikana, kun liikuntatunnit muuttuivat rennommiksi, olin jo aivan kypsä ja osallistuin liikuntaan vain, kun siellä oli jumppaa tai kuntosalia. Nyt aikuisiällä mulla on ollut kausia, jolloin olen käynyt jumpissa 3-4 krt viikossa, mutta ennen pitkää se aina lopulta menee siihen, että lopetan kaiken liikkumisen viikoiksi tuollaisen kauden perään. Tässäkin pitäisi siis löytää kultainen keskitie, kuten syömisessäkin.

Tokaan clomikiertoon olen ajatellut lähteä näillä:

• Kävelen edelleen osan työmatkasta (noin 2 km/pvä)
• Käytän töissä aina rappusia hissin sijaan (työhuoneeni on 5. kerroksessa)
• Pyrin käymään kuntosalilla ainakin kaksi kertaa viikossa
• Tehdään miehen kanssa vähintään yksi pidempi kävelylenkki viikossa 
• Pyrin aktiivisesti etsimään liikuntamuotoja, joita voi käydä kokeilemassa kerran, eikä tarvitse sitoutua pidemäksi aikaa (saan vaihtelua ja mahdollisuuden löytää oman lajini)
• Hakeudun mukaan, jos kuulen ihmisten puhuvan jostain uudesta mielenkiintoisesta liikunnallisesta kurssista tai tapahtumasta

Tavoitteena tässäkin (kuten ruokavaliossa) olisi, että jatkan tätä, kunnes raskaudun tai kunnes saan laihdutettua itseni ensin normaalipainoiseksi ja sitten ihannepainooni, joka on noin 65 kg. Koska painonpudotuksen pitäisi auttaa raskautumiseen ja pco:hon terveellisen ruokavalion ohella, lähden tähän touhuun suurin odotuksin ja tosi mielelläni. Kaupan päälle saan toivottavasti energisemmän olon ja tulen viihtymään muutenkin paremmin kropassani.

Ajatukset pois ja mukavaa puuhaa tilalle!

Ei kai sitä auta surkutella, että tässä näin kävi. Toisaalta pitää olla onnellinen, että tuli näinkin lyhyt kierto ja pääsee nopeemmin uuteen yritykseen.  Mieskin otti yllättävän rauhallisesti. Harmitteli vaan sitä, että nyt on enää kaks kiertoa armonaikaa ennen tarkempia tutkimuksia ja kalliimpia hoitoja. Niinpä. 

Mutta ei huonoa ilman hyvääkin. Meidän uusi ruokapöytä saapui ja on ihana! Perjantaina jo nautiskeltiin eka iltapala sen ääressä. Onhan tuo vähän massiivinen, mutta hyvällä tavalla. Nyt mahtuu pöytään muutakin kuin itse oman lautasensa kanssa ja jos sitten tulee vieraita, ei kun vaan varatuolit toisesta huoneesta ja pöytä on kuuden hengen pöytä! Ahdas kuuden hengen pöytä, mutta aina parempi kuin ahdas neljän hengen pöytä, jonka ympärille ängetään väkisin kuusi ihmistä, kuten ennen. Eikä tuo mun mielestä yhtään liikaa vie tilaa olkkarista. Pyöreä pöytä olis vienyt vielä enemmän.

Tänään sunnuntaina meinattiin lähteä miehen kanssa patikoimaan Nuuksioon. Tai meidän tapauksessa se on tällä kertaa ihan vaan joko 2 km:n tai 2,7 km:n lenkki, kun mies on vielä vähän puolikuntoinen ja toipuu flunssasta. Ajatus oli alunperin kiertää 8 km:n Korpinkierros, mutta se jääköön toiseen kertaan.

Rentouttavaa sunnuntaita kaikille lukijoilleni!

Todellinen yllätys loppukiertoon

Eikä mikään kiva sellanen. Olin ihan kiinnittymisfiiliksissä, mutta mullapa alkoikin uus kierto. Edellisen kierron pituus 20 pvää, josta oletettu luteaali 7 päivää. Ja mulla kun piti olla hyvä folli ja paksu limakalvo ja kaikki edellytykset clomilapseen. Tasan ei käy onnen lahjat. Nyt mietin, että oonko mä vaan kuvitellut ton oviksen väärään aikaan. Vai voinko mä edes olla kuvitellut, kun ultrassa kuitenkin näytti ovista edeltävältä ajalta?! Noi mun lämmöt kyllä puoltais sitä, että ovis olis tapahtunut jo kp 6, mut ei kai se voi mitenkään olla mahdollista. Sitten olis toi edellinenkin kierto ihan sekasin... Tosi outo tilanne. 

Mut ei auta. Puhtaalta pöydältä on taas lähdettävä ja clomit napattava sunnuntaista lähtien. Voi kun tää ois sattunut edes viikolla, niin oisin voinut gyneltä kysyä, että mitä ihmettä.

Mutta nyt punkkua ilman huonoa omaatuntoa!! Ja onneks laitoin H&M:n tilaukseen eilen yhden uniasun mulle muistutukseksi taas yhden (viime) kierron pilalle menosta. Nyt saan laittaa toisenkin tilaukseen heti perään. Tällainen ihanuus sieltä tulee koossa 52.

Ja huomisesta lähtien sitten seurataankin mun ruokavaliomuutosten sijaan mun liikkumisia vähän niinkuin tän mukaan. Pitäisköhän mun jotkut tavoitteet itelleni tänkin suhteen väsätä, niin voisin viikottain kasata koosteen, kuinka laistan jokaisesta itse asettamastani tavoitteesta! :)

Uskomattomat unet

Mulla on usein tässä kierron loppupuolella aika eläviä unia. Niin nytkin. Raskausaiheista unta vaan en ole koskaan ennen muistaakseni nähnyt. Viime yönä kuitenkin näin. Siinä oli tämä nykyinen kierto ja muistan mitanneeni tämän aamun lämmön jännityksestä sekaisin. Kun mittariin piirtyi sama lukema kuin eilen (36,8), joka ihan oikeassakin elämässä oli se lämpö molempina päivinä, olin ihan maani myynyt. Ei sittenkään kiinnittymisdippi ja olin ihan varma, ettei tästä kierrosta enää olisi voinut tärpätä. Mutta tärppäsi kuitenkin! Tein testin ja siihen testiin piirtyi vaikka mitä viivoja, sydämiä, hymynaamoja eri väreillä ja lisäks vielä teksti: onnea! Ihan pimeetä. Kun näytin sitten testiä miehelle, se alkoi hyperventiloimaan (uskoakseni onnesta) ja siihen se uni sitten loppui. Kaiken huippu oli, että mies kertoi aamulla mun puhuneen viime yönä unissani, mutta ei suinkaan vauvoista, vaan työasioista! Ei oo vaikeeta arvata, mitkä asiat on mun elämässä päällimmäisinä ja eniten stressaavina tällä hetkellä.

Tässä vielä taiteilijan näkemys unessa nähdystä testistä. Valitettavasti Paint ei oikein taipunut välkkyvien valoefektien ikuistamiseen, joita nuo kaikki kuviot luonnollisesti oli... :)

2.viikko - tilannekatsaus

Toka viikko uuden ruokavalion kanssa takana. En tällä viikolla edes yrittänyt, mutta jotain silti tapahtui. Tässä vähän yhteenvetoa:

Paino: - 0,3 kg
Vyötärönympärys: - 0 cm
Yleisfiilis: Ei muutosta vanhaan

Sitten nämä tavoitteet. Tässä saldoa onnistumista ja epäonnistumisista:

• Otan tavakseni taas syödä aamiaisen joka aamu, ei enää lasi vettä ja menoksi -aamuja. Meni vielä heikommin kuin viime viikolla. Milloinhan opin? 

• Syön töissä lämpimän aterian kuten tähänkin asti, mutta valitsen vaihtoehdoista terveellisimmän. Sama meno kuin viime viikolla jatkui, mutta sallin tämän itselleni, sillä syön kuitenkin perusterveellisesti ja lautasmallilla. 

• Leipää syön vain aamu/iltapalaksi ja keittoruuan kanssa, jos silloinkaan. Tätä rikoin, kun sorruin tuoreeseen ranskanleipään, mutta muuten meni ihan jees.  

• Kotona syön arkena vain kevyesti, ei siis toista tuhtia lämmintä ruokaa enää kotona. Tämäkin toteutui ihan jees. Perjantain calzonepala tosin oli siinä ja siinä, lasketaanko se tuhdiksi vai ei.  

• Lisään hedelmiä ja kasviksia enemmän ruokavalioon. Se pilkkoja ei oo vielä ilmoittautunut, joten aika heikosti  menee tämän suhteen. 

• Herkkuja saan syödä ja kokata vain, jos tulee vieraita, on juhlapäivä tai ollaan kylässä. Herkuiksi lasken kaikki makeat leivonnaiset, roskaruuan, karkit, sipsit ja jälkiruuat. Tämä ei yllätysyllätys onnistunut. Sorruin pari kerran karkkiin ja lauantaiseen kahvilareissuun kuului pieni pala kakkua. Tosin tämä kai kuuluu tohon "tulee vieraita"-kategoriaan, kun olin kaverin kanssa liikenteessä. 

• Viikonloppuisin pyritään kokkaamaan kotona, ei käydä ulkona syömässä, ainakaan molempina päivinä. Onnistui. Ei käyty kertaakaan tällä viikolla ulkona syömässä. 

• Syötän syömiseni Kiloklubiin, joka jo sinällään rajoittaa niitä pahimpiä mättöjä. En syöttänyt. Ois kai pitänyt.

Laiska sunnuntai

Mieheni on flunssassa, eikä minullakaan kaikkein tervein olo ole, joten tänä sunnuntaina voidaan laiskotella hyvällä omalla tunnolla. Alotettiin laiskottelu oikeastaan jo eilen ja katsottiin boksilta tallenteita koko ilta. Ei jaksanut edes ruokaa laittaa, vaan syötiin jämiä jääkaapista. Ei sillä, että mitään kummempaa olisi tarvinnutkaan tehdä, olinhan jo kuitenkin ollut koko aamupäivän ja vähän iltapäivääkin liikenteessä ystäväni kanssa. 

Tallenteiden ohessa aloittelin tällaista ja tänään jatkan.

Nurkkiini on kertynyt valtavasti erilaisia lankoja, joista en ole pitkään aikaan jaksanut aktiivisesti tehdä mitään. Viime viikolla kuitenkin lankojen turha jemmaaminen alkoi ärsyttää, ja tein tavoilleni uskollisena lankainventaarion. Listasin siis lankani ja merkkasin kuinka paljon kutakin on ja minkä väristä. Se auttoi. Inspiroiduin ihan hirveästi langoistani ja päätin välittömästi etsiä kaikkiin sopivat ohjeet ja aloittaa projektin tehdä jokaisesta kerästä jotakin. Ensimmäisenä puikoille pääsi Novitan Rose Mohair, jota sattui olemaan juuri sopivasti 3 kerää tähän boleroon. Juuri tällaista olen kaivannutkin syksyn vaatekaappiini!

Kuva lainattu: novita.fi.

Ja syksyn vaatekaapista puheenollen, mun talvitakkiongelmatkin ratkesivat kertaheitolla! Löysin Aleksi 13:n -50 % rekistä juuri kokoiseni ja näköiseni syksy/talvitakin vanhan kulahtaneen villakangastakkini tilalle. Olin henkisesti valmistautunut kiertämään kauppoja loputtomasti (aloitin jo viime kevättalvena) löytääkseni sen täydellisen takin, mutta nyt napsahti kerralla kohdalle ja vielä runsaassa alessa. 120 €:n takki 60 €:lla. Ei paha. 

  

Haikaran matka Blogilistalla ja Bloglovin'ssa

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Haikaran matka löytyy nyt myös Bloglovinista. Blogilistalle Haikaran matka olikin jo lisätty aiemmin. Blogia pääsee seuraamaan oikean palstan painikkeista tai Bloglovinin osalta oheisesta linkistä. Toki myös Bloggerin kautta voi liittyä lukijaksi entiseen tapaan tai seurata blogia muulla haluamallaan tavalla.

Sanokaa Fazer, kun haluatte hyvää!

Kahvilan valinta Helsingin keskustassa ei oo helppo asia. Varsinkaan ihmiselle, joka ei käy juurikaan kahviloissa ja jos seuralainenkaan ei ole kovin hyvin perehtynyt ko. sceneen, niin haastavaa on. Halutaan kuitenkin molemmat ehdottomasti tavata kahvilassa ja ainakin itse kyllä tykkäisin niitä harrastaa enemmänkin, mutta jotenkin tulee tavattua ystäviä enemmän ruuan merkeissä ravintoloissa kuin ehkä vähän pikaisemmin kahvilassa. Kahvia jos tapaamisiin kuuluu, se juodaan yleensä jomman kumman kotona. 

Joskus opiskeluaikoina tuli yhden ystävän kanssa istuttua silloin tällöin kahviloissa, mutta silloin valitsimme tyyliin Robert's Coffeen tai Wayne's Coffeen. Nykyisin ketjupaikat ei oikein iske, enkä liiemmälti ole innostunut snobbailustakaan, eli kaikki katutason valoisat näyteikkunakahvilat on pois laskuista. Pikaisen googlettelukierroksen jälkeen jäljelle jäi joitakin museokahviloita, perinteisiä kahvisalonkeja, ravintoloiden yhteydessä toimivia kahviloita, muutama merenrantakahvila ja Fazer. Mä olisin ehkä päätynyt Cafe Pirittaan, mutta koska seuralaiseni sai päättää, päädyimme Fazeriin. Harmi vaan, legendaarinen Kluuvikadun Fazer vietti Fazerin 120-vuotispäivää, joten paikka oli täynnä hulinaa. Niinpä menimme suosiolla hieman rauhallisempaan (?) Forumiin ja Forumin Fazerille. Oli just niin hyvää, kun olettaa sopi ja. Suosittelen. Mutta oikeesti, jos haluatte kokea sen aidon ja oikean Fazerin, niin sitten sinne Kluuvikadulle! Nyt synttäreiden kunniaksi siellä oli ainakin tänään kaikki kakut -20% ja jotain muitakin tarjouksia.

Kuva lainattu: fazer.fi

Perjantaiherkkuja

Kokeilin pitkästä aikaa uusia reseptejä ja leivoin Calzonen. Täytteeksi tuli kinkkua, pekonia, sipulia,  riisiä, chilikastiketta, tomaattimurskaa ja tietysti reilusti juustoa. Herkku sai suuret kiitokset sekä mieheltä että miehen kaverilta, joka sattui sopivasti ruoka-aikaan paikalle myös. Ei se munkaan mielestä pahaa ollut, joten kiitos Isabellalle, joka olit laittanut ohjeesi Kotikokki.netiin. Suosittelen kaikille!

Palanpainikkeena toimi australialainen uutuuspunkku, joka tarttui matkaan ihan vaan heräteostoksena. Taka-ajatuksena tietysti, että meinaan loput tuosta juoda tässä tulevan viikon aikana lasi päivässä ja varmistelen vähän munasolun kiinnittymismahdollisuuksia. Punkkuhan ei ainakaan pahaa sille tee... :)

Kirpparisaldo

Oli kyllä huonoin kirpparisaldo ikinä. En tiedä onko vaikutusta kirpparin uudella sijainnilla (huono?), mun tavaroiden hinnalla (5 € alunperin 60 €:n ehkä kaks kertaa käytetystä vaatteesta ei oo mun mielestä paha, mut ehkä jonkun muun mielestä on?) vai sillä, että mun hylly oli liian täynnä, jotta sieltä ois voinut löytää mitään, mut sain viikon aikana myytyä tavaraa vaan 70 €:lla. Oon ennen myynyt aina vähintään satasella, eikä mulla ees oo ennen ollut kovin laadukasta tavaraa kaupan, joten en oo järin tyytyväinen, vaikken rahan takia tuota teekään. Nyt jouduin roudaamaan ne kamat takasin kotiin ja lajittelemaan ne uudemman kerran käyttöön, kierrätykseen, tuunattavaksi tai pois. Tällä kertaa yksi kassillinen "rönttövaatetta" päätyy UFF:in laatikkoon, yksi kassillinen uudelleen myytäväksi toivottavasti paremmalla kirpparilla vähän edullisemmalla hinnalla, muutama juttu lensi roskiin ja pari vaatetta päätin silputa matonkuteiksi ja tehdä niistä jotain kaunista, kuten koreja. Inpiraation tarjosi Nuppu Home. Kiitos tästä!

Kuvat lainattu: http://nuppuhome.blogspot.com/

Ultrakuulumisia ja työhaastattelukutsuja

Jee, paistaahan se aurinko tähänkin risukasaan!

Kävin tänään siellä follikkeliultrassa ja sain pelkkiä hyviä uutisia. Vasemmalla näkyin 17 mm johtofolli ja kaikki entinen pco-maisuus munasrajoista oli poistunut. Kohdun limakalvo oli myös oikein kaunis kolmikerroksinen ja  10 mm paksu. Mitä ilmeisimmin siis sekä metformiini että Clomit on toimineet mulla just niinkuin pitääkin. Nyt ei kun vaan duunailemaan, niinkuin mies totesi kuultuaan uutiset. :)

Sain myös vastauksen epämääräiseen lämpöjen nousuun ja gyne sanoikin, että ei kannata ehkä mittailla clomikierroissa, kun lämmöt voi tosiaan käyttäytyä oudosti. Suositteli sen sijaan ovulaatiotestejä, joita alankin huomenissa tekemään. Toivottavasti clomien vaikutus niiden tuloksiin on jo vaan poistunut...

Ja jottei mun päivä vaan ois päässyt olemaan millään tasolla masentava, sain iltapäivällä kutsun työhaastatteluun. Jee! Oon tässä muutamaan paikkaan lähetellyt hakemuksia ihan vaan kokeilumielessä huolitaanko mua minnekään muualle ja onko mulla mahdollisuus pakopaikkaan, jos jostain syystä olo nykyisessä kävisi sietämättömäksi, mutta nyt pitäisi oikeasti miettiä, oonko valmis työpaikan vaihtoon vai sinnittelenkö vanhassa mahdolliseen äitiyslomaan asti, jollon saan vähän lisäaikaa miettiä, mitä oikeasti elämältäni tahdon ja kuuluuko tuo työ siihen. Mulla on kyllä ihan kiva haastava työ nytkin, mutta mua kuitenkin vaivaa, kun olen ajautunut siihen vähän vahingossa, enkä aina ole ihan varma, voinko käsi sydämellä sanoa, että nautin työstäni nykyisessä paikassa. Mutta valinta ei silti ole helppo. Nykyisessä työssäni on kuitenkin niin paljon hyviäkin puolia, että niitä on vaikeeta kyllä minkään muun työn päihittää. Jännityksellä siis odotan, miten meinaavat tuon uuden työn mulle myydä, jos mut ylipäätään siihen lopulta valitsevat.

Huomenna taas kirpparille ja josko sitä piipahtais vähän Sellon Sembaloillakin... Siellä olis ainakin jotain kivoja vaatteita ja Kivi-kynttilälyhdyt tarjouksessa. Just mun lempparivärit, jotka haluaisin meidän talvikotia kaunistamaan.

Kuvat lainattu: www.iittalahomeshopping.com

1. viikko - tilannekatsaus

Eka viikko uuden ruokavalion kanssa takana. Ei kovin vahvasti mennyt, mutta tuloksiin olen tyytyväinen. Tässä vähän yhteenvetoa:

Paino: - 2,2 kg

Vyötärönympärys: - 2 cm

Yleisfiilis: Ei muutosta vanhaan

Sitten nämä tavoitteet. Osaa tuli noudatettua täysin, osaa fiiliksen mukaan ja osaa en jostain syystä edes yrittänyt noudattaa. Mutta hiljaa hyvä tulee, ensi viikolla voi mennä jo paljon paremmin, tai sitten tällainen puolipehmeä suhtautuminen on vaan enemmän minun juttu. Tässä kuitenkin saldoa onnistumista ja epäonnistumisista.

• Otan tavakseni taas syödä aamiaisen joka aamu, ei enää lasi vettä ja menoksi -aamuja. Olisinkohan syönyt kunnon aamiaisen yhtenä aamuna. Sen jälkeen meni taas vanhalle linjalle. Kiirettä en voi syyttää, kun aikaa oli kuitenkin notkua tietokoneella tuntikin ennen töihin lähtöä. Paha paha.

• Syön töissä lämpimän aterian kuten tähänkin asti, mutta valitsen vaihtoehdoista terveellisimmän. No joo, tää olis kai tarkottanut sitä, että olisin siirtynyt täysin keitto/salaattilounaaseen, mutta se ei ihan onnistunut. Söin kyllä kiltisti laihduttajan lautasmallilla (puoli lautasellista salaatteja, 1/4 lisuketta ja 1/4 lihaa/kalaa/kasvisruokaa), mutta valitsin ruuat enemmän sen hetkisen fiiliksen mukaan kuin terveellisyyden. Onneksi meidän ruokalistalla kaikki ruuat ovat perusterveellisiä, joten tässä ei suurta vahinkoa päässyt tapahtumaan. Pahin syntini oli kai paneroidut kalaleikkeet, joita niitäkin otin vain yhden.

• Leipää syön vain aamu/iltapalaksi ja keittoruuan kanssa, jos silloinkaan. Tätä noudatin orjallisesti. Tosin koin huonoa omaatuntoa niistäkin vähistä leipäpalasista. Liekö syynä karppaushistoriani, josta on vielä kohtuullisen vähän aikaa.

• Kotona syön arkena vain kevyesti, ei siis toista tuhtia lämmintä ruokaa enää kotona. Tämäkin toteutui perjantain grilli-iltaa lukuunottamatta.

• Lisään hedelmiä ja kasviksia enemmän ruokavalioon. Ihan ok saldo, mutta tätä ois voinut parantaa. Työlounaani on ennenkin sisältäneet pääosin salaattipöydän antimia ja valitsen aina lisukkeeksi kasvikset mielummin kuin perunan/riisin/pastan, mutta kotona en juuri kasviksia/hedelmiä syö. Viime viikolla ainoat kotona nauttimani extrahedelmät olivat mandariinilohkot säilykepurkista (pahapaha) ja puolikas tuore ananas. Jos joku pilkkois noita mulle kotonakin sopiviksi suupaloiksi, kulutus varmaan lisääntyisi.

• Herkkuja saan syödä ja kokata vain, jos tulee vieraita, on juhlapäivä tai ollaan kylässä. Herkuiksi lasken kaikki makeat leivonnaiset, roskaruuan, karkit, sipsit ja jälkiruuat. Tämä ei yllätysyllätys onnistunut.  Sorruin jonkun kerran pariin karkkiin ja sipsejä syötiin pussillinen lauantaina leffaa katsoessa. Yksi miehen mulle ostama (miksi oi miksi?) suklaavanukas taisi myös mennä ja ravintolassa vetelin hyvällä omallatunnolla jätskiä jälkiruuaksi.

• Viikonloppuisin pyritään kokkaamaan kotona, ei käydä ulkona syömässä, ainakaan molempina päivinä. Onnistui. Ulkona käytiin  lauantaina syömässä, mutta se meno oli sovittu jo aikoja sitten. Ei varmaan oltais muuten käytykään.

• Syötän syömiseni Kiloklubiin, joka jo sinällään rajoittaa niitä pahimpiä mättöjä. Syötin melkein kaikkina päivinä, mutta pitäisi jaksaa myös syöttää ne ruuat, joihin ei valmista reseptiä löydy sieltä ennestään.

Kirpparilöytöjä

Kävin eilen järjestelemässä ja täydentämässä kirpparipöytääni ja samalla kiersin muutkin pöydät. Eihän sieltä tyhjin käsin päässyt kotiin! Löysin aivan ihanan Ristomatti Ratian käyttämättömän Saaristo-lyhdyn kympillä (ovh 39 €) ja se oli pakko saada. Meillä on ollut parvekkeella ruma musta hopeakoristeinen metallilyhty, joka on vääntynyt, aivan nokinen ja muutenkin täysin epäsopiva parvekkeelle, jossa pitäisi olla rauhallisen harmoninen tunnelma! Nyt on.  Käytiin myös kaveripariskunnan kanssa lounaalla. Siitä lisää täällä.

Tänään yritän olla jännäämättä huomisaamuista ultraa ja jos innostutaan, niin laitetaan meidän koiraprojekti miehen kanssa alulle. Ollaan nimittäin pidempään haaveiltu myös karvaisesta uudesta perheenjäsenestä ja nyt ollaan siinä vaiheessa, että pitäisi alkaa tutustua kasvattajiin ja selvitellä, mistä löytyisi juuri meille sopiva pentu. 

Ovista odotellessa...

No niin, nyt on Clomit napsittu tähän kiertoon ja odotellaan maanantain kp 10 seurantaultraa, miten ovat toimineet. Päällimmäisenä näistä täytyy sanoa, että tosi huomaamattomasti meni koko kuuri, minkäänlaisia oireita ei oikein ollut! Lieviä kuumia aaltoja oli muutamana päivänä, mutta nekin oli tosi lieviä, jotenkin ajattelin ne paljon pahemmiksi. Muutenkin mua oli peloteltu noista, että niiden oireiden kans voi joutua jopa ottaan vapaata töistä, niin olin tosi positiivisesti yllättynyt tästä. En tiedä, onko oireettomuus kuitenkaan hyvä, kun nyt sitten mietin, että onko nuo ollenkaan toimineet, mutta sekin selviää sitten maanantaina siellä ultrassa. Jotain nuo kyllä kuitenkin ovat tehneet, kun munasarjoissa kolottaa ihan eri malliin kuin ennen. Oikein selkeitä tuntemuksia (kasvukipuja?) havaittavissa siis. Samoin ovistestissä komeili eilen oikein superselkeä plussa, mutta sehän ei tietysti kerro tässä vaiheessa muuta, kuin että syön Clomeja. (Ooh, en tiennytkään! :)) Että sinänsä aika turha oli testata edes. Mutta enhän mä tätä tiennyt ennen kuin luin sitten jostain, että näin voi käydä. Lämmöt mulla näyttää kyllä kans vähintäänkin kummallisilta. Mitähän ne lämmöt sitten on oviksen jälkeen, jos nyt huidellaan jo yli 37 asteessa?

Tässä vielä plussan mallia oviksen etsijöille, vaikka onkin keinotekoisesti aikaansaatu plussa!

Nyt alankin valmistautua lähtöön. Meen ensin kirpparipöytää järjestelemään ja täydentämään ja iltapäivästä olis ohjelmassa lounastreffit kaveripariskunnan kanssa Lohjalla. Ravintola-arvostelua seuraa... 

Mukavaa lauantaita kaikille!

1. tavoite - Ruokavalio kuntoon

Uhosin tavoitteista tuossa jokunen kirjoitus sitten ja tässä sitä nyt ollaan lunastamassa niitä sitten.

Hyvällä tiellä mielestäni olin, kun karppasin puoli vuotta, mutta valitettavasti sen ruokavalion kokeilu loppui ei niin kivaan refluksitautiin ja sen jälkeen ei ole rasvainen ruoka juuri maistunut. Nyt mietinkin, että kaipa mulle on paras ihan perinteinen perusruokaympyrän mukainen ruokavalio. Ei mitään kitudieettejä, mutta toisaalta ei sitten mitään ylettömiä hiilari- ja rasvapommejakaan. Jos lähtis tähän ekaan Clomikiertoon näillä:

• Otan tavakseni taas syödä aamiaisen joka aamu, ei enää lasi vettä ja menoksi -aamuja.
• Syön töissä lämpimän aterian kuten tähänkin asti, mutta valitsen vaihtoehdoista terveellisimmän
• Leipää syön vain aamu/iltapalaksi ja keittoruuan kanssa, jos silloinkaan.
• Kotona syön arkena vain kevyesti, ei siis toista tuhtia lämmintä ruokaa enää kotona.
• Lisään hedelmiä ja kasviksia enemmän ruokavalioon.
• Herkkuja saan syödä ja kokata vain, jos tulee vieraita, on juhlapäivä tai ollaan kylässä.
• Viikonloppuisin pyritään kokkaamaan kotona, ei käydä ulkona syömässä, ainakaan molempina päivinä.
• Syötän syömiseni Kiloklubiin, joka jo sinällään rajoittaa niitä pahimpiä mättöjä.

Tavoitteena tässä olisi, että jatkan tätä, kunnes raskaudun tai kunnes saan laihdutettua itseni ensin normaalipainoiseksi (kyllä, kesälomalla kävi hups ja jouduin pari kiloa ylipainoisen puolelle) ja sitten ihannepainooni, joka on noin 65 kg. Koska painonpudotuksen pitäisi auttaa raskautumiseen ja pco:hon terveellisen ruokavalion ohella, lähden tähän touhuun suurin odotuksin ja tosi mielelläni. Kaupan päälle saan toivottavasti energisemmän olon ja tulen viihtymään muutenkin paremmin kropassani. 

 Raporttia tänään aloittamistani Clomeista seuraa perjantaina tai lauantaina, kunhan kuuri on ohi. 

Mökkiviikonloppu

Terveiset mökiltä! Oli ihanan rentouttava viikonloppu. Saunottiin, grillailtiin, nukuttiin 13 tunnin yöunet ja tehtiin pihatöitä. Nyt on vähän vähemmän epämääräisiä risuja ympäri tonttia ja meidän luonnonhiekkarannan hiekkapohja alkaa joitakin kottikärryllisiä lähempää rantaa, kun kärrättiin epämääräistä kaisla-puu-lehtimössöä  useempi kottikärryllinen pois sieltä. Siellä on hyvä ens kesänä sitten pienten mökkivieraiden pulikoida! Ja sitä seuraavana, jos meilläkin vaikka sitten olis sen ikäinen jo...

Vauva-asia piti unohtaa viikonlopuksi, mutta eihän se täysin onnistunut. Onneks mies sai mut kuitenkin järkiini ja saatiin aikaiseksi suunnitelma, joka sai mut rauhottumaan. Clomeja ei aloiteta ennen kuin ollaan varmoja, että nää on menkat eikä jotain muuta (tuhruttelu jatkuu, eikä kunnon vuotoa ollut ehkä kuin päivän verran) -> testaan maanantaina. Jos testi on edelleen negaa, soitan gynelle hätäpuhelun ja kysyn sen mielipidettä, kannattaako clomit alottaa vai odottaa selkeempään kiertoon. Jos sen mielestä ne kannattaa alottaa, niin käyn huomenna apteekissa, muuten yritän jotenkin sinnitellä vielä yhden kierron. 

Huomenna mulla onkin sitten paljon raportoitavaa. Jos ei muuta, niin ainakin alkaa projekti Ruokavalio Kuntoon, josta uhosin täällä.  

Piinapäivä 17

Täällä on spekuloitu tänään tuhruvuodon syitä Wikipedian avulla. Koitin samalla vähän lihavoida, mitä epäilen eniten/tiedän mulla olevan ja vedellä yli, mitä mulla ei ainakaan pitäisi olla. Ao. jutut siis kopsattu suoraan Wikipedian tuloksista hakusanalla spotting -> Metrorrhagia ja vapaasti suomennettu, jos oon osannut suomentaa.

Kohtuverenvuoto
Endometrioosi
Adenomyoosi
Kohdunulkoinen raskaus
Hormonien epätasapaino
Kohdun limakalvon liikakasvu
Polyypit
Tulehdukset
Ruokavaliot, joissa elimistö joutuu ketoosiin, esim Atkinsin dieetti
Pelkkää keltarauhashormonia sisältävien ehkäisyvalmisteiden käyttö
Vierasesineet kuten kierukka
Kohdunkaulan syöpä
Kohdun myoomat
Suurentunut kohtu ja kuukautishäiriöt
Ovulaatiohäiriöt
Raskaus (kiinnittymisvuoto)
Seksitaudit
Von Willebrandin tauti
Sisäsynnytintulehdus
Munasarjojen toimintahäiriö
PCOS
Muutokset suun kautta otettavassa ehkäisyssä
Kohdun adenokarsinooma
Vammat
Seksuaalinen hyväksikäyttö
Intravitreal bevacizumab

Eipä tosta paljoa viisastunut, mutta onpahan nyt vaihtoehdot kartoitettu! Lämmöthän mulla on taas tänään huippulukemissa, että eipä ainakaan siltä näytä, että vuoto tuosta yltyis. Olin varautunut aloittamaan Clomit heti kolmantena päivänä siitä kun vähääkään näyttää, että vuoto alkais kunnolla, mutta eipä tainnut tarvita. Joko nää on nyt mun menkat tolla pienemmällä metuannoksella tai sitten tää on jotain alkuraskauden vuotoa, joka tosin on hyvinhyvin epätodennäköistä, sillä testasin tänään negan. Oireiden, lämpöjen ja mun normaalin luteaalivaiheen pituuden puolesta plussan kai pitäis jo näkyä. Toisaalta käyrä vihjaa nyt sellastakin, että kiinnittyminen olis voinut tapahtua vasta nyt dpo 14, mutta taitaa olla aikamoista toiveajattelua se...

Onneks lähdetään huomenna aamusta mökille miehen kanssa, niin ei tarvii näitä ehkä niin kovasti spekuloida. 

No höh, miksei ne nyt tule? - Piinapäivä 16

Että näin. Menkat tekee jo kolmatta päivää tuloaan, eikä tuloksena olen kuin pientä tuhrua. Clomien aloituksen suhteen ois tosi tärkeetä, että alkaisivat kunnolla, että saisin kp 3:n määriteltyä varmasti oikein, mutta ei tästä kyllä voi sanoa mitään. Ehkä eilen oli vähän runsaampaa kuin toissapäivänä, mutta vähääkään kirkasta vuotoa tuossa ei ollut, joten ei kai se kiertokaan ole sitten virallisesti vielä alkanut. Onhan mulla ollut yhdessä metukierrossa luteaali 17 päivääkin, joten ei kai tässä vielä mitään kannata huolestua? Kroppa vielä vähän hakee aikatauluaan. Oireet on oikeestaan tipotiessään, joten toiveet menkkojen poisjäännistä raskauden takia on kyllä nollassa, vaikkakin lämmöt onkin nousseet takaisin ylös. Katselemme siis mihin tää kehittyy... FF sanoo, että tänään olis testipäivä, mutta en kyllä testannut. Huomenna vois kokeilla, jos tää ei mihinkään tästä kehity. 

No, onneks saan muuta ajateltavaa, kun tänään on sen verran pitkä päivä töissä tiedossa. Eilisen ravintolakokemuksen arvostelun voi lukea täältä: