Fertiili-ikäisten naisten lisääntymisestä

Olin tänään vierailevana esiintyjänä tilaisuudessa, jossa maamme johtavat tietyn alan ihmiset keskustelivat ko. alan päivän polttavista kehittämiskysymyksistä, joita minun työni jollain tasolla tukee. Ei siinä mitään, on kunnia päästä mukaan moiseen ja vielä muussakin kuin kuuntelijan roolissa, mutta noissa tilaisuuksissa on aina yksi mutta. Olen vähintään 20 vuotta nuorempi nuorintakin näistä herroista/rouvista ja vakuuttavuus valitettavasti korreloi aika pitkälti iän ja ulkonäön kanssa. Onneksi puhuttuani kiittivät hyvästä esityksestä ja työstä, mutta ennen sitä keskustelussa vilisi tällaisia fraaseja: "Onhan meillä täällä fertiili-ikäisiäkin naisia...", "Fertiili-ikäiset naiset ovat kovia lisääntymään, heh heh.", "Hyvä, että saadaan uutta verta, mutta pirulaiset tuppaavat jäämään heti äitiyslomalle." "...Niin joo, eihän se ikä sitä tee, pitää olla myös se kyky lisääntyä..." Meinasin paukauttaa esitykseni aluksi, että kaksi vuotta sitten kun aloitin tätä duunia, aloitin myös hoitamaan lapsettomuuttani, että jos lopetettais tää fertiilisyyskeskustelu heti alkuunsa ja keskityttäis olennaiseen, mutta en sitten viitsinyt. Nielin vain kiukkuni ja olin tyytyväinen, kun sain vakuutettua olevani muutakin kuin pelkkä parhaassa lisääntymisiässä oleva hepsankeikka. Siis raivostuttavaa!  Mut jälkeenpäin ajattelin, että ehkä oli ihan hyvä, että en provosoitunut. Ois ollut ehkä eka ja vika kerta sitten, kun tarvii tollasiin tilaisuuksiin mennä.

Mutta jos huonoa niin jotain hyvääkin! Huomenna mennään juhlimaan miehen synttäreitä hyvän ruuan merkeissä Baker'siin. Oon halunnut jo kauan käydä tuolla, mutta ollaan jotenkin aina sivuutettu toi, kun on keksitty joku parempi paikka tai sitten joku seurueesta on siellä jo käynyt. Nyt kuitenkin pääsen sinne, kun itse järkkään. Ja hyvän ruuan lisäks siellä tarjoillaan nyt Burger-teemaviikon ajan Brooklynin panimon oluita. Mun lempparii!! Saatan joutua ihan vähän maistamaan...

Kuva lainattu: www.ravintolabkers.com

Piinapäivä 14 - Mahalasku

No niin, se siitä lämmönnoususta. Ihan turhaan elättelin toiveita! Tänään ja eilen on oltu taas normaalin alkukierron lämmön tuntumassa, että eiköhän tuo vuoto siis kohta ala? Kurjaa. Ois vaan pysynyt koko loppukierron siellä alhaalla, niin ei ois tarvinnut innostua.

Clomien suhteen oon kuitenkin yllättävän avoimella ja odottavalla mielellä. Tahdon uskoa, että niistä olisi apua, vaikka kokonaistilanne näyttääkin siltä, että mitä mä niillä, kun ovuloin ilmankin. Jos ne kuitenkin vaikka kasvattais vähän parempilaatuisia munasoluja, jos ei muuta? Mun seurantaultra kyllä vähän jännittää. Kuvittelin varaavani sen kiertopäivälle 12, mutta nyt tämänpäiväisen lämpöpudotuksen takia ovis näyttikin siirtyneen päivää aikaisemmaksi. Koska mulla ei ole muuta todistetta sen tapahtumisesta, kuin lämmöt (testit negaa ja oireetkin vähän vaikeastitulkittavia), niin siinähän tuon nyt sitten uskon olevan. Niinpä mun seurantaultrakin nyt siirtyi pe-su tehtäväksi, jos oletetaan, että huomenna on kp 1. Kaikista mahdollisista päivistä viikonlopulle! Kaiken muun hyvän lisäks mun gyne ei ota vastaan perjantaisin, joten en voi edes vaihtaa maanantaille varaamaani aikaa. Pitää vaan toivoa, että solu pysyy kyydissä sinne asti, kun saadaan naimalupa! Vai onko mulla vaihtoehtoja? Jos joku lukijoistani haluaa kertoa kokemuksista, milloin ovis on tullut clomien kanssa (otetaan 50 mg kp 3-7) ja mitä seurantaultrassa on näkynyt, lukisin suurella mielenkiinnolla!

Käyttöön, kierrätykseen, tuunattavaksi, pois.

Taas on se aika vuodesta, kun aletaan kaivaa (viime päivien helteistä huolimatta) talvivaatteita säilöstä ja miettimään kesävaatteiden pakkaamista odottamaan seuraavaa kesää. Mulla liittyy tähän hetkeen aina myös vaatekaapin sisällön läpikäynti muuten ja vaatteiden lajittelu poisheitettäviin/hyväntekeväisyyteen, käsityöproggiksiin käytettäviin, kirpparille myytäviin ja aktiivikäytössä oleviin.

Aktiivikäytössä oleviin lasken kaikki vaatekappaleet, joita olen käyttänyt vähintään kerran menneen vuoden aikana sekä juhlavaatteet, jotka koon puolesta menevät vielä ja edelleen voisin kuvitella ne pukevani päälleni. Juhlavaatteille en voi olla ihan noin tyly, että yhden käytön perusteella tekisin päätöksiä, koska juhlia ei kuitenkaan niin usein tässä taloudessa ole.

Kirpparilla myyn sitten kaikki ei-aktiivikäyttöiset vaatteet, jotka ovat riittävän hyväkuntoisia, jotta joku muukin niitä vielä voisi käyttää. Nämä käytetty-alle-kerran-vuodessa-vaatteet ovat ainakin siihen omiaan. Myös liian pienet tai isot vaatteet, joitka muuten olisivat aktiivikäytössä päätyvät tähän kasaan.

Käsityöproggiksia varten olen jemmannut "lumppua" niin kauan kuin jaksan muistaa. Se, tuleeko noista tehtyä koskaan mitään, on eri asia, mutta uskon tosi vakaasti siihen, että jonain päivänä noista syntyy esim. vauvanvaatteita. Enkä suostu tavasta luopumaan!

Poisheitettäviin jää sitten kaikki muut. Käytännössä mun poisheittäminen on sitä, että vien vaatteet UFFin laatikkoon, jos ne on ehjiä ja jollain tasolla vaatteen näköisiä vielä. En vaan pysty heittämään vaatetta roskiin, ellei se oo oikeasti niin rikki, ettei se oo korjattavissa kuin törkeästi paikkaamalla.

Tänä vuonna selvisin heittämällä muutamat kulahtaneimmat alusvaatteet ja sukat pois, UFF:n laatikkoon ei päätynyt mitään, kirpparikasaan päätyi kolme kassillista, käsityöproggiksiin ei siirtynyt kuin vanhoja pyyhkeitä ja yksi hame, jonka aion värjätä, ja aktiivikäyttöön jäi sen verran, että talvivaatteet mahtuvat vielä hyvin seuraksi, eikä mitään valtavaa ahtautta kaappiin tullut. Olen saldoon oikein tyytyväinen. Vielä kun nuo kirpparijutut menisivät kaupaksi...

Lohtushoppailua parhaimmillaan (vai pahimmillaan)?

Mä oon varmaan antanut itsestäni jo heti alkuun ihan friikin kuvan kaikkine mittailuineni ja tavoitteineni, mutta tahdon silti vielä paljastaa yhden pimeän puoleni. Päätin joskus hamassa yrityksen aloituksessa, että saan ostaa jokaisen epäonnistuneen kierron päätteeksi jonkun vauvajutun lohdutukseksi odottamaan sitä hetkeä, kun se vauva sitten päättää tulla. En todellakaan enää tiedä millä perusteella kuvittelin tuon a)lohduttavan, että mulla on kaapit pullollaan vauvakrääsää, jota ei voi edes käyttää b)auttavan jotenkin tän proggiksen etenemisessä, mutta olkoon miten on, olen kuitenkin päättänyt sinnikkäästi jatkaa viitoittamallani tiellä. Tässä vähän maistiaisia, mitä vauvaa varten on jo odottamassa...

Espritin suloinen norsupaita.

Kettu-pehmo jostain käsityömyymälästä.

Mauri Kunnaksen vauvakirja. Ihanin kaikista vauvakirjoista, joita oon ikinä nähnyt.

Body tuliaiseksi New Yorkista.

Ovikyltti sisustuselementiksi.

Uusi ruokapöytä

Ruokapöydän ostaminen olikin yllättävän helppoa. Senkun mentiin kauppaan ja pyydettiin tarjous, sitten toiseen kauppaan ja pyydettiin toinen tarjous ja lopuks vaan ostettiin se, kumpi tuli hinnassa vastaan enemmän. Parasta tossa oli, että budjetti piti, ja saatiin noi tuolitkin vielä, jotka haluttiin. Oltiin varauduttu ostamaan tuolit toisesta kaupasta, jossa melkein yhtä kivat saman valmistajan tuolit sai melkein puoleen hintaan, mut onneks ei tarvinnut. Oltiin muutenkin varauduttu vielä kiertelemään kaikki muutkin huonekaluliikkeet täällä päin, kun meille ei tarpeeks iso ihan standardikokoinen pöytä mahdu, mutta ei tarvinnut. Näillä löytyi erikoiskokojakin, eikä tarvinnut tehdä kompromisseja. Oon kyllä äärettömän tyytyväinen!

Tollanen alla olevassa kuvassa oleva kokonaisuus meille nyt sitten tulee. Tosin vähän lyhyempi versio ja vaan neljälle hengelle, koska meillä ei ihan hirveesti tota tilaa oo, mut just sellanen kun haluttiin. Tuon ääreen nyt mahtuu kuitenkin tarvittaessa se kuuskin ihmistä ja vaikka joskus puhuttiin, että ois kiva, kun olis iso pöytä, niin loppupeleissä niitä tilanteita on nykyään tosi harvoin, että kuus ihmistä pitäis mahduttaa saman pöydän ääreen. Tämä siis on just passeli niin tilan kuin käytönkin puolesta. Nyt vaan sitten odotellaan, että saapuu tehtaalta. 

Kuva lainattu: www.pohjanmaan.fi.

Piinapäivä 11

Lupasin jännäilykuulumisia, joten tässä niitä tulee, vaikka kieltämättä ei kovin paljoa jaksa uskoakaan, että tämä olis se kierto.

Oireitahan mulla on kyllä ollut paljonkin. On ollut erilaisia vatsatuntemuksia, pahoinvointia, rintojen arkuutta ja sitten uutuutena huterat olot, jotka on vähän niinkuin huimausta, mutta lievempiä. Eilenkin kaupungilla kompastelin jatkuvasti ja lopulta piti kulkea loppuilta miehen käsikynkässä. Tänä aamuna sain ilokseni myös krapulaisen olon, vaikka kaikki mitä eilen illalla join, oli yksi mangosmoothie ja yksi Fanta! Tähänkin oloon liittyi lievä huimaus. Mua ei oo koskaan huimannut, paitsi korkeessa kuumeessa, joten tän lasken kyllä THE oireeksi Noi muut menee kyllä ihan normaaliin loppukierto-oireiluun. Vatsajutut on olleet arkipäivää siitä asti kun metut alotin ja lievästä pahoinvoinnista olen kärsinyt siitä asti kun lopetin pillerit.  Saan siis voida todella pahoin ennen kuin uskon sen olevan raskausoire. Päänsärkyä mulla sen sijaan on äärettömän harvoin, joten se on kyllä mun kohdalla kanssa lupaava oire. Silti, näistä huolimatta, en usko, että tässäkään kierrossa on tärpännyt. Joku vois sanoa, että sekin voi olla oire, mutta en usko, ennen kuin se tärppi on kans käynyt! On toisaalta kyllä aika hassua, kun jokaisessa aiemmassa ovulaatiokierrossa oon pitänyt toiveita yllä ihan loppuun asti, mut nyt en oo ees vielä alkanut toivomaan, vaikka uuden kierron alkuun tai alkamattomuuteen on enää se noin 3 päivää. Kaipa tää on osa sitä luovuttamisprosessia, jota oon käynyt samalla, kun oon koittanut psyykata itseäni hyväksymään noi Clomit? Tai sit tää johtuu ihan vaan siitä, et mun aamulämmöt ei oo mitenkään kovin vakuuttavat, vaikka viivan yläpuolella vielä ovatkin.

Varasin muuten jo ajan gynelle oletetulle kiertopäivälle 12 siihen seurantaultraan, et varmasti sit saan kans sen, kun tuntuu, että mun gyne on aika suosittu. Nytkin oli enää keskellä päivää aikoja...

Nyt kuitenkin hetkeksi taas unohdan nämä jutut ja lähden huonekalukauppakierrokselle metsästämään uutta ruokapöytää! 

Taiteiden yötä ja parvekejuttuja

Kun tulin tänään töistä kotiin, parvekkeella odotti yllätys. Mun siemenestä kasvatetut chilit ja paprikat kukkii! Olin ihan varma, että noi on menetetty jo, mutta ehkä toivoa sittenkin on? Toivotaan nyt että säitä riittää, että meidän parvekekasvihuone toimii vielä sen verran että saatais satoakin. Taitaa kyllä olla liikaa toivottu, mutta kiva, että edes kukkimaan saatiin noi. 

Muutenkin ollaan parveketta nyt fiksattu, tai mies on. Se veti sinne tollasen kokolattiamattotyylisen parvekematon. Mukava nyt tassutella paljain jaloin siellä. Vähän suhtauduin siihen aluks skeptisesti, mutta oikeesti se on hyvä. Näyttää hyvältä, tuntuu hyvältä ja on helppo pitää puhtaana, senkun imuroi vaan. Kosteusongelmistakaan ei tarvii stressata kun meillä on kuiteskin noi lasit.  Hyvä idea mieheltä siis. Mä oisin vaan petsannut noi meidän vanhat puulaatat uuteen uskoon, mut onneks ei tullut ruvettua siihen hommaan. Nää lähtee nyt varmaan mökille, josko siellä löytyis parempaa käyttöä näille.

Muuten meidän perjantai-iltaan kuului Taiteiden yötä. Käytiin kuuntelemassa kuoroja Tuomiokirkossa, ihmeteltiin erinnäisiä katutaiteilijoita ja katsastettiin Metallikontti 2011-näyttely, Aita Blanket -valokuvannäyttely ja Elävät valot -valoinstallaatio. Tässä vähän tunnelmia...

Josko huomenna keskittyisin sitten taas enemmän jännäilyjuttuihin ja valottaisin vähän fiiliksiä piinapäivien keskeltä...

Tavoitteita

Siis joo, vaikka en myönnäkään panikoivani, oon kyllä kovastikin harkinnut alkavani ihan aktiivisesti parantamaan raskautumismahdollisuuksiani. Enkä nyt tarkota mitään kuukuppikikkoja, vaan ihan oikeita, kuten nyt elämäntavat. Tää Clomien aloitus tuntuu sopivalta hetkeltä tehdä pitkän aikavälin suunnitelmia.  Oon miettinyt, että jokaisessa tulevassa kierrossa tästä lähtien, teen jonkun parannuksen vanhaan. Ne vois olla vaikka nämä:

1. Ruokavalio kuntoon
2. Säännöllinen ja monipuolinen liikunta
3. Työn ja vapaa-ajan tasapaino + stressin minimoiminen
4. Alkoholinkäytön minimoiminen
5. Vippaskonstit (kuten greippimehu, punaviini, vehnänalkioöljy, lasten aspiriinit yms.)
6. Luontaishoidot
7. Seksiin liittyvät kikkailut  

Toivon sydämestäni, ettei tarvis noin montaa kiertoa enää yrittää, mutta jos tarvii, keksitään sitten lisää parannettavaa!

Kaikki keinot sallittu

Mä oon ottanut tän vauvaprojektin aika rauhallisesti tähän saakka. En oo joka uuden kierron alkuun tulevista pettymyksistä huolimatta missään vaiheessa kokenut epätoivoa tai vajonnut ajattelemaan, ettei me koskaan lasta saada. Päinvastoin, oon yrittänyt ottaa opikseni ja satsata seuraavaan kiertoon jollain lailla paremmin.  Jotenkin kai ajattelen, että eihän tässä vielä tarvitse masentua, kun ei vielä tosissaan yritetäkään. Tai siis, yritetään tietysti, mutta se on pysynyt mukavana yhteisenä harratuksena ilman pakkoa ja kaikenlaiset pakkomielteiset toimenpiteet onnistumisen maksimoimiseksi on jätetty toistaiseksi minimiin. Tai näin mä kuvittelin, kunnes eilisiltaisen neuroottisen kuumemittarin etsintäoperaation jälkeen mies lateli listan asioista, joita mun ei ehkä hänen mielestään tarvis vauvaprojektin eteen tehdä. Pakko tunnustaa, että kaikkiin olen sortunut.

• Aamulämpöjen mittaus: "Ihan sama, kun joudut kuitenkin odottamaan ja tekeen sen testin, näyttää ne lämmöt mitä tahansa."
• Buranan ja muiden huonojen särkylääkkeiden vältteleminen: "Vaikuttaako Burana muka niin pahasti siihen mahdolliseen alkioon, ettet voi ottaa yhtä pilleriä, vaikka niskas on niin jumissa, ettei pää käänny?"
• Taikausko, että siittiöt osuu jotenkin paremmin maaliinsa, jos niiden takaisinpääsy estetään: "Onks se kuukuppi ihan välttämätön seksin jälkeen?"
• Vauvafoorumit ja -blogit: "Sä kirjotat sinne kuitenkin, että taas laitettiin tavaraa odottamaan sopivaa hetkeä!"
• Greippimehu: "Kyl mä tiedän miks sä tota oot alkanut suosiin."
• Alkoholin välttely: "Voisit ees näön vuoks pitää sitä lasia kädessä, ettei joku taas kysy, että ollaanko sitä pieniin päin."
• Oireiden kyttääminen: "Oot ollut raskaana viimeset 2 vuotta, jos kaikki lasketaan."
• Omat diagnoosit, miksei vauvaa kuulu: "Ei kukaan normaali ihminen tiedä noin paljon hormonitoiminnasta, joten lopeta säkin toi."
• Testien suurkulutus: "Paljonks sä noihin taas oot saanut rahaa kulumaan? 100 €?"

Mutta kaikki keinot on sallittuja niin sodassa kuin rakkaudessakin (ja lastenteossa), eikös vain? Mies parka, kun tulee se aika, jolloin päätän, että meidän täytyy alkaa yrittämään tosissaan!

Tosissaan yrittämisestä puheenollen, tein tuonne tollaset sivut, joista voi seurata mun oireita dpo 1- dpo 15 ja lämpökäyräspekulointeja kierroittain. Josko jäis itsellekin paremmin mieleen, mitä on ollut milloinkin ja vois sit tarkistella, jos iskee yltiöoptimismi, että tää on se THE oire.

Taustaa

Taustasta tuossa ekassa postauksessa vähän kerroinkin, mutta jottei nyt ihan suoriltaan aleta spekuloimaan, niin tässä pieni esittely ja hoitohistoriapläjäys ensin.

Kaikki alkoi siitä, kun aloitin syömään e-pillereitä (Mercilon) 14-vuotiaana. Mulla oli säännölliset kierrot ennen pillereitä ja pilleritkin sopivat oikein hyvin, kun ei tullut minkäänlaisia haittavaikutuksia tai en sellaisia huomannut. Jossain vaiheessa havahduin kuitenkin miettimään, että onkohan tuollainen hormoneiden vetäminen vuosikausien ajan kovin järkevää ja törmäsin moniin kauhutarinoihin, kuinka elimistöllä voi mennä vuosia palautua pillereiden lopettamisen jälkeen ja se ei kaikissa tapauksissa edes onnistu ilman toisten pillereiden apua. Siitä alkoi taisteluni saada oma kiertoni takaisin ja sillä tiellä olen edelleen. En oikeasti tiedä, onko lievästi pco-tyyppiset munasarjani e-pillereiden syytä, vai onko minulle jossain vaiheessa vaan sellaiset muuten kehittyneet, mutta joka tapauksessa omin avuin en niistä ole onnistunut toistaiseksi pääsemään eroon.

Ensin päätin vaan odottaa, että kierto tasaantuisi. Luin jostain, että 6 kk on maaginen raja, jonka jälkeen suositellaan menemään lääkäriin selvittelemään enemmän asiaa. Odotin 196 päivää (n. 6,5 kk), eikä tarvinnut  varata lääkäriä. Kuukautiset alkoivat häitteni aattona (juu, erittäin tragikoomista se mustakin oli!) ja koska kierto oli alkanut itsestään, antoi se tietysti uskoa, että seuraavakin alkaa. No, seuraava alkoi 148 pvän päästä. Tässä vaiheessa olin jo täynnä uskoa, että kierrot ovat alkaneet hitaasti, mutta varmasti lyhenemään ja halusin varata lääkärin varmistuakseni, että kaikki näyttää myös ultralla lupaavalta. Ei näyttänyt. Sain diagnoosin lievästi pco-tyyppisistä munasarjoista, lähetteen alkukierron labroihin ja Terolut-reseptin 3 kk:ksi.  Kävin  labroissa ja ne olivat, kuten pitää. En  kuitenkaan aloittanut niitä Teroluteja, mutta päätettiin aloittaa virallisesti yritys, koska ainakaan helpommaksi tämä ei tästä enää tulisi. Eka yrityskierto oli 96 päivää, jonka jälkeen odotin vielä kerran 48 päivää, jonkun kerran jotain 28 ja 45 päivän väliltä ja kun en millään kerralla tiennyt oliko raskautumiselle edes teoreettiset mahdolliset, olin kypsä ottamaan apua vastaan.

Terolutit toimivat loistavasti ja vuoto ja kadonneet ovulaatiot tulivat takaisin. Tuli myös puolet kierosta kestävä pahoinvointi, järkyttävät turvotukset ja vatsakivut, mutta kyllä ne kesti, kun gyne vakuutteli, että noiden aikana voi vallan hyvin raskautua. Ei voinut. Tuloksena oli yksi kemiallinen raskaus, josta syytin tietysti Teroluteja. Tottakai ne olivat sotkeneet oman keltarauhashormonituotantoni ja kun kuuri loppui, miten se oma keltarauhaseni olisi osannut yhtäkkiä tuottaa hormonia, kun luulee edelleen, että sitä tulee muualta. En tiedä onko tämä syy, vai kuvittelenko vain, mutta se oli eka ja vika kerta kun Teroluteja syön. Toivottavasti.

Gyne vakuutteli myös, että seuraava luomukierto voi olla ihan ok, koska Terolutit ovat saaneet oman hormonitoiminnan taas säännölliseksi. Ei ollut. Kierto kesti 62 päivää.  Pyysin gyneltä uutta ideaa ja hän suositteli aloittamaan Metformiinin. Sitä on käytetty menestyksekkäästi pcon hoidossa, vaikka onkin diabeteslääke. Olin aivan kauhuissani, mutta tuossa vaiheessa olin jo sen verran kauan kärvistellyt, että päätin kokeilla. Kierto starttasi vajaan viikon päästä aloittamisesta, ovulaatiot tuli nätisti ja kierrot säännöllistyivät. Haittavaikutuksia ei juurikaan ollut. Laihduinkin. Tosin en tiedä johtuiko samanaikaisesta karppauksesta vai metuista vai näiden yhdistelmästä, mutta ei sen niin väliäkään. Raskautta ei kuitenkaan vaan kuulu, ainoastaan muutaman kemiallisen olen kokenut, joten alan olla valmis uuteen steppiin. Vielä reilu viikko kärvisteltävää, sitten se alkaa.

Matkavalmisteluja

Olen syönyt 13 vuotta e-pillereitä, yrittänyt 1 vuoden päästä niiden vaikutuksista eroon ja kokeillut 1,5 vuotta eri lääkkeitä, joilla saataisiin elimistöni samaan kuntoon kuin ennen ehkäisyä. Nyt vihdoin, 2,5 vuoden kuluttua, olen alkanut taas ovuloimaan ja mahdollisuudet lapsen alulle saamiseen on vähän todellisemmat. Ensi kierrosta aloitan ovulaation tueksi Clomifen-kuurit nykyisen 3 kk kestäneen jatkuvan Metformiini-hoidon lisäksi, ja koska miellän hoidon ensimmäiseksi viralliseksi lapsettomuushoidoksi, halusin perustaa blogin, jossa seurataan hoitojen etenemistä ja jonne saan purkaa tuntojani ja spekuloida lupaavia ja vähemmän lupaavia oireita. Toivottavasti tästä on apua muillekin samoista ongelmista kärsiville. Tervetuloa seuraamaan Haikaran matkaa!