tiistai 23. elokuuta 2011

Taustaa

Taustasta tuossa ekassa postauksessa vähän kerroinkin, mutta jottei nyt ihan suoriltaan aleta spekuloimaan, niin tässä pieni esittely ja hoitohistoriapläjäys ensin.

Kaikki alkoi siitä, kun aloitin syömään e-pillereitä (Mercilon) 14-vuotiaana. Mulla oli säännölliset kierrot ennen pillereitä ja pilleritkin sopivat oikein hyvin, kun ei tullut minkäänlaisia haittavaikutuksia tai en sellaisia huomannut. Jossain vaiheessa havahduin kuitenkin miettimään, että onkohan tuollainen hormoneiden vetäminen vuosikausien ajan kovin järkevää ja törmäsin moniin kauhutarinoihin, kuinka elimistöllä voi mennä vuosia palautua pillereiden lopettamisen jälkeen ja se ei kaikissa tapauksissa edes onnistu ilman toisten pillereiden apua. Siitä alkoi taisteluni saada oma kiertoni takaisin ja sillä tiellä olen edelleen. En oikeasti tiedä, onko lievästi pco-tyyppiset munasarjani e-pillereiden syytä, vai onko minulle jossain vaiheessa vaan sellaiset muuten kehittyneet, mutta joka tapauksessa omin avuin en niistä ole onnistunut toistaiseksi pääsemään eroon.

Ensin päätin vaan odottaa, että kierto tasaantuisi. Luin jostain, että 6 kk on maaginen raja, jonka jälkeen suositellaan menemään lääkäriin selvittelemään enemmän asiaa. Odotin 196 päivää (n. 6,5 kk), eikä tarvinnut  varata lääkäriä. Kuukautiset alkoivat häitteni aattona (juu, erittäin tragikoomista se mustakin oli!) ja koska kierto oli alkanut itsestään, antoi se tietysti uskoa, että seuraavakin alkaa. No, seuraava alkoi 148 pvän päästä. Tässä vaiheessa olin jo täynnä uskoa, että kierrot ovat alkaneet hitaasti, mutta varmasti lyhenemään ja halusin varata lääkärin varmistuakseni, että kaikki näyttää myös ultralla lupaavalta. Ei näyttänyt. Sain diagnoosin lievästi pco-tyyppisistä munasarjoista, lähetteen alkukierron labroihin ja Terolut-reseptin 3 kk:ksi.  Kävin  labroissa ja ne olivat, kuten pitää. En  kuitenkaan aloittanut niitä Teroluteja, mutta päätettiin aloittaa virallisesti yritys, koska ainakaan helpommaksi tämä ei tästä enää tulisi. Eka yrityskierto oli 96 päivää, jonka jälkeen odotin vielä kerran 48 päivää, jonkun kerran jotain 28 ja 45 päivän väliltä ja kun en millään kerralla tiennyt oliko raskautumiselle edes teoreettiset mahdolliset, olin kypsä ottamaan apua vastaan.

Terolutit toimivat loistavasti ja vuoto ja kadonneet ovulaatiot tulivat takaisin. Tuli myös puolet kierosta kestävä pahoinvointi, järkyttävät turvotukset ja vatsakivut, mutta kyllä ne kesti, kun gyne vakuutteli, että noiden aikana voi vallan hyvin raskautua. Ei voinut. Tuloksena oli yksi kemiallinen raskaus, josta syytin tietysti Teroluteja. Tottakai ne olivat sotkeneet oman keltarauhashormonituotantoni ja kun kuuri loppui, miten se oma keltarauhaseni olisi osannut yhtäkkiä tuottaa hormonia, kun luulee edelleen, että sitä tulee muualta. En tiedä onko tämä syy, vai kuvittelenko vain, mutta se oli eka ja vika kerta kun Teroluteja syön. Toivottavasti.

Gyne vakuutteli myös, että seuraava luomukierto voi olla ihan ok, koska Terolutit ovat saaneet oman hormonitoiminnan taas säännölliseksi. Ei ollut. Kierto kesti 62 päivää.  Pyysin gyneltä uutta ideaa ja hän suositteli aloittamaan Metformiinin. Sitä on käytetty menestyksekkäästi pcon hoidossa, vaikka onkin diabeteslääke. Olin aivan kauhuissani, mutta tuossa vaiheessa olin jo sen verran kauan kärvistellyt, että päätin kokeilla. Kierto starttasi vajaan viikon päästä aloittamisesta, ovulaatiot tuli nätisti ja kierrot säännöllistyivät. Haittavaikutuksia ei juurikaan ollut. Laihduinkin. Tosin en tiedä johtuiko samanaikaisesta karppauksesta vai metuista vai näiden yhdistelmästä, mutta ei sen niin väliäkään. Raskautta ei kuitenkaan vaan kuulu, ainoastaan muutaman kemiallisen olen kokenut, joten alan olla valmis uuteen steppiin. Vielä reilu viikko kärvisteltävää, sitten se alkaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti