Joo, eipä tarvinnut jatkaa rentoilua enää viikonlopun jälkeen. Aamulla töihin mennessä selvisi, että ei tarvii kuvitella lähtevänsä normaaliin aikaan kotiin, eikä tehdä normaaleja töitä. Kiireellistä adhocia pukkasi koko päivän ja lopulta kun selvisin 45 minuuttia yliaikaa olleena kotiin, olin ihan puhki. Se siitä kevennyksestä ja stressin lievityksestä sitten. Onneks kotona kuitenkin fiilis oli ihan kohtuullinen. Kiitos Alepan valmisruokahyllyn katkarapusalaateille, jotka pelasti mun illan, kun ei tarvinnut kokkaamaan ruveta.
Huomaa kyllä muutenkin miten aika menee, kun tänään tajusin, että tänäänhän oli vika clomipäivä. Kohtahan se ovis jo siellä kolkutteleekin... Huomasin myös, etten oo juurikaan sen ekan kerran jälkeen ehtinyt/muistanut esitellä mun lohtushoppailuja. Viime kierron jälkeen vauvajemmaan löysi tiensä tällainen:
Olin ensiks vähän, että onks toi ruskee nyt sit kiva väri, jos tuleekin tyttö, mut en sit voinut kuitenkaan vastustaa, kun toi kuva oli niin kiva.
Huomasitteko? Mun alkukierron asenne on taas muuttumassa 'Kaikki on mahdollista' -optimismiksi, kun mietin jo tuleeko tyttö vai poika! Ihan uskomatonta, miten tässä aina käy näin. Mutta hyvä näin päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti