Ovisplussa ja juhlintoja

Jee, tulihan se sieltä. Ovisplussa nimittäin. Oon tässä vähän jännäillyt, kun ei oo ehkä niin selviä oireita ollut kuin viime kierrossa, että mahtaako mulla tässä kierrossa munasolu irrotakaan. Mahtaahan se.

Eilen juhlittiin vähän mun uutta työpaikkaa miehen ja sen yhen kaverin kanssa. On näköjään tullut tavaksi, että miehen kaveri tulee meille syömään perjantaisin. :) Olin ostanut itelleni pinkkiä skumppaa, jota miehetkin sit kuitenkin ihan mielellään maistelivat. Ruuaksi (sen skumpan jälkeen tietty) oli kanansiipiä, valkosipulidippiä ja kreikkalaista salaattia. Sain skumpasta päänsäryn, vaikken juonut kun kolme lasillista. Sitä se teettää, kun alkoholinkulutus on nykyään niin minimaalista.

Eilen yritin myös kaksi kertaa pomon puheille ajatuksena se irtisanominen, mutta eihän se ikinä ollut paikalla, kun mulle olis käynyt. Sitten kun itse en ollut paikalla, tämä oli käynyt mun huoneessa ja jättänyt lapun: "Palkkaehdotus kolmesta henkilökohtaisesta lisäpisteestä tehty. Hyvää viikonloppua!". Siinä kohtaa pääsi itku. Ihan käsittämätön ele, ja kun vielä tuntee mun esimiehen tyylin, tollasta lappua osaa arvostaa kahta enemmän. Ensinnäkin, mun esimies ei oo sellanen, että se tällasia yleensä hoitais kovin oma-alotteisesti. Toiseks, se ei todellakaan vaivautuis kirjottaan asiasta mitään lappuja viikonlopuntoivotusten kera. Kolmanneks, sen tapa antaa palautetta on yleensä hieman erilainen, ja neljänneks sen ei ois tarvinnut nostaa mun palkkaa yhtään. Nää kun laskee yhteen, on tää jotenkin todella liikuttavaa ja tää on ihan pakko tulkita arvostukseksi mun työtä kohtaan. Mä arvostan tota niin paljon enempää kun sitä rahaa!! Harmi vaan, että kaikki toi tapahtui nyt, kun olen jo tehnyt päätökseni. Nyt pitää maanantaina mennä ja yrittää jotenkin osoittaa arvostusta tosta samalla kun ilmoitan irtisanoutuvani. Ei kovin kaunis kiitos siitä, että pomo ylittää  itsensä ja yrittää olla parempi esimies. Mut olkoon tää mulle rangaistuksena siitä, että uskon viihtyväni paremmin muualla, vaikka loppujen lopuksi mulla on ihanat työkaverit, haasteellinen ja itsenäinen työ, josta palkitaan asianmukaisesti, eikä työsuhde-eduissakaan oo valittamista. Oonkohan mä ihan kajahtanut, kun kaipaan muualle?

Uusi työpaikka!

Sain sen työpaikan! Vaikka meinas loppu mennä jännäksi, kaikki meni parhain päin. Kävin sen kunniaksi ostamassa itelleni kengät! Ei ehkä tyypillisin tapa käsitellä asia, mutta en mä oikein oo muutenkaan ollut sen jälkeen oma itseni.

Nyt kun alkaa pikkuhiljaa tajuamaan mitä on tapahtunut, pitäis kai alkaa miettimään irtisanoutumista ja muita käytännön järjestelyitä. Ei tuu oleen helppoa, sillä olen ehkä kuitenkin jollain tavalla avaintyyppi nykyisessä tiimissäni. Mutta totuushan on, että ihmiset vaihtaa töitä hölmömmistäkin syistä, huonompiinkin aikoihin ja tärkeämmistäkin asemista, joten eiköhän tää mene kuitenkin ihan ok.

Mutta siihen saakka keskityn tykkäämään uusista kengistäni, jotka on just passelit näihin säihin ja niin mun näköset.

Avoin linja

Olen ottanut tän lapsettomuuden kanssa kohtuuavoimen linjan, vaikka aluksi tuntuikin, etten missään nimessä halua tunnustaa epäonnistumistani. En enää ajattele niin. Nyt kun olen kertonut äidilleni, kummitädilleni ja suurimmalle osalle ystävistäni, olo on oikeastaan parempi. Nyt saan tukea ja apua, ja kaikenlaiset ikävät tilanteet on jääneet minimiin, kun vastapuoli osaa suhtautua ja olla jankuttamatta asiasta. Uskon, että myös suhtautumiseni raskaanaoleviin ystäviini on muuttunut tämän myötä. Enää ei tule paineita niissä tilanteissa, kun ei kysellä, millos te hankitte lapsen ja jotenkin on toisaalta helpompi kysellä ja olla kiinnostunut, kun vastapuolella on tiedossa, että asia on meillekin ajankohtainen. Samalla on jotenkin enemmän oikeutettu hössöttämään kuin jos antaisi ymmärtää, että aika ei ole vielä kypsä tai muuta, jolla yrittää peittää sitä, miksei vieläkään lasta ole meille hankittu. Jokainen tietysti tyylillään, mutta mulle sopii tämä ja olen iloinen, että tulin valinneeksi avoimen tien.

Nyt vaan jännitän, kun pitäisi kertoa isälle. Olen lykännyt ja lykännyt asiaa, mutta nyt kun ollaan niiden "oikeiden" hoitojen kynnyksellä, on kai pakko viimein kertoa. Luulen, että isä ottaa asian raskaasti, raskaammin kuin äiti, joten en ole halunnut huolestuttaa. Toisaalta en haluisi hänen olevan huolissaan siitäkään, enkö ole ollenkaan innostunut saamaan hänelle lapsenlapsia, joten pakko kai se on vaan kertoa.

Kerron heti, kun tämä kierto on todettu tuhoontuomituksi. 

Nyt iltapalaa...

Se siitä rentoilusta sitten!

Joo, eipä tarvinnut jatkaa rentoilua enää viikonlopun jälkeen. Aamulla töihin mennessä selvisi, että ei tarvii kuvitella lähtevänsä normaaliin aikaan kotiin, eikä tehdä normaaleja töitä. Kiireellistä adhocia pukkasi koko päivän ja lopulta kun selvisin 45 minuuttia yliaikaa olleena kotiin, olin ihan puhki. Se siitä kevennyksestä ja stressin lievityksestä sitten. Onneks kotona kuitenkin fiilis oli ihan kohtuullinen. Kiitos Alepan valmisruokahyllyn katkarapusalaateille, jotka pelasti mun illan, kun ei tarvinnut kokkaamaan ruveta.

Huomaa kyllä muutenkin miten aika menee, kun tänään tajusin, että tänäänhän oli vika clomipäivä. Kohtahan se ovis jo siellä kolkutteleekin... Huomasin myös, etten oo juurikaan sen ekan kerran jälkeen ehtinyt/muistanut esitellä mun lohtushoppailuja. Viime kierron jälkeen vauvajemmaan löysi tiensä tällainen:

Olin ensiks vähän, että onks toi ruskee nyt sit kiva väri, jos tuleekin tyttö, mut en sit voinut kuitenkaan vastustaa, kun toi kuva oli niin kiva. 

Huomasitteko? Mun alkukierron asenne on taas muuttumassa 'Kaikki on mahdollista' -optimismiksi, kun mietin jo tuleeko tyttö vai poika! Ihan uskomatonta, miten tässä aina käy näin. Mutta hyvä näin päin.

Talvilomahaaveita - Dubai

Jos en ole vielä paljastanut, niin paljastan nyt, että ollaan innokkaita matkustelemaan. Tapana on ollut tehdä kaksi ulkomaanmatkaa vuodessa, yksi talvella ja yksi kesällä. Tänä talvena on niin harvinainen tilanne, että molemmilla on mahdollisuus vähintään viikon talvilomaan, joten ekaa kertaa meillä on mahdollisuus vähän muuhunkin kuin pitkään viikonloppuun Euroopassa. Talvilomakohteeksemme on valikoitunut Dubai. 

Kuva lainattu: weheartit.com

Dubai ei ole tyypillinen suosikkimatkakohteemme. Jetset-elämä ja kaikki se glamour, joka sen ympärille kuuluu, ei tunnu yhtään omalta. Ei myöskään haluta käyttää kallisarvoista loma-aikaa shoppailuun tai rannalla löhöilyyn, vaan mielummin keskitytään näkemään ja kokemaan mahdollisimman paljon kyseisestä kohteesta. 

Kuva lainattu: weheartit.com

Mutta, juuri siksi tai siitä huolimatta, Dubai houkutteli eniten. Se on kerta kaikkiaan niin käsittämätön paikka, että se on pakko nähdä edes kerran elämässään. Kaikki se kulta ja kimallus, mieletön arkkitehtuuri, valtaisat ostos- ja viihdekeskukset, aavikko ja miten paikallinen kulttuuri oikeasti voi yhdistyä länsimaiseen huippumoderniin keinotekoisuuteen. Se vaan pitää itse kokea, se ei välity yhdenkään tuolla vierailleen matkakertomuksista, eikä sitä osaa vuosia maassa asuneetkaan pukea sanoiksi. 

Kuva lainattu: weheartit.com

Matkaa ei ole vielä varattu, mutta varataan heti, kun löydetään kohtuuhintaiset lennot. Ajatus olisi, että ajankohta olisi alkuvuodesta. Siihen mennessä mulla on pahimmat kiireet töissä helpottaneet ja toisaalta jos nyt vaihdan työpaikkaa (ei ole vielä arpajaisia pidetty, että voittaja olisi selvinnyt), olisin ehtinyt olla sen verran uudessa, etteivät nyt kovin pitkillä katso, kun heti ollaan lomalle jäämässä. Vauva-asiaa en tässä edes suostu miettimään. Me eletään nyt just niinkun hyvältä tuntuu ja jos vauvan ilmoitus tulostaan jotenkin vaikuttaa näihin, niin se on sitten sen ajan murhe. 

Kuva lainattu: weheartit.com

Mutta tällaisia lomasuunnitelmia siis, pääfokuksena elämykset ja äimistely. Historiaa  tai kulttuurinähtävyyksiä tuolta on turha hakeakaan...

Sunnuntailuksusta

Jotta rentoutumisviikonloppu olisi täydellinen, pitäähän se sunnuntaiaamuna nauttia asiaankuuluva aamiainenkin. Cityshopparikortilla sai GLO-aamiaisen 2 yhden hinnalla ja siitä innostuneena aamiaispaikaksemme valikoitui Hotel GLO Sello.

Kuva lainattu: hotelglo.fi

Oli just niin herkullista, kun odotinkin. Melkein tuntui, että olis ollut hotellilomalla itsekin...

Ihana ilta

Jotenkin kauheen kiva päivä ollut, vaikkei olla kummosia tehty. Käytiin kävelyllä auringonlaskun aikaan lähikallioilla, saunottiin ja istuttuamme hetki pyyhkeet päällä parvekkeella kynttilänvalossa, mies keitti iltapalaksi kaakaota. Mä leikkasin kaveriksi leipää ja asettelin nätisti leivänpäälliset tarjolle. Jotenkin se, että näkee vähän vaivaa esillepanoon, tekee ihmeitä ja perusvoileivätkin maistuvat ihmeellisen hyvälle.

Saunassa tuli myös juteltua tästä meidän tilanteesta ja se teki hyvää. Mies ei oo juurikaan omista tuntemuksistaan puhunut, mutta nyt sai sanottua, että kyllä häntäkin huolettaa ja kerrottua vähän minkälaisista huolista on kysymys. Yhdessä tässä siis ollaan, eikä miehelle tää oo yhtään sen vähäpätöisempi asia kuin mulle, vaikka välillä musta onkin tuntunut siltä. Se on hyvä tietää. Oon ehkä turhan paljon pitänyt sisälläni näitä asioita, kun oon kuvitellut, ettei miestä kiinnosta tai se ei halua tietää liikaa. Nyt tiedän, että se haluaa ja on kiinnostunut mun pienimmästäkin oireesta, lämmöstä ja fiiliksestä, joka tähän liittyy. Me ollaan nyt niin valmiita ottaan se lähete vastaan ja alottamaan tää rumba ihan toden teolla!