Talvilomahaaveita - Dubai

Jos en ole vielä paljastanut, niin paljastan nyt, että ollaan innokkaita matkustelemaan. Tapana on ollut tehdä kaksi ulkomaanmatkaa vuodessa, yksi talvella ja yksi kesällä. Tänä talvena on niin harvinainen tilanne, että molemmilla on mahdollisuus vähintään viikon talvilomaan, joten ekaa kertaa meillä on mahdollisuus vähän muuhunkin kuin pitkään viikonloppuun Euroopassa. Talvilomakohteeksemme on valikoitunut Dubai. 

Kuva lainattu: weheartit.com

Dubai ei ole tyypillinen suosikkimatkakohteemme. Jetset-elämä ja kaikki se glamour, joka sen ympärille kuuluu, ei tunnu yhtään omalta. Ei myöskään haluta käyttää kallisarvoista loma-aikaa shoppailuun tai rannalla löhöilyyn, vaan mielummin keskitytään näkemään ja kokemaan mahdollisimman paljon kyseisestä kohteesta. 

Kuva lainattu: weheartit.com

Mutta, juuri siksi tai siitä huolimatta, Dubai houkutteli eniten. Se on kerta kaikkiaan niin käsittämätön paikka, että se on pakko nähdä edes kerran elämässään. Kaikki se kulta ja kimallus, mieletön arkkitehtuuri, valtaisat ostos- ja viihdekeskukset, aavikko ja miten paikallinen kulttuuri oikeasti voi yhdistyä länsimaiseen huippumoderniin keinotekoisuuteen. Se vaan pitää itse kokea, se ei välity yhdenkään tuolla vierailleen matkakertomuksista, eikä sitä osaa vuosia maassa asuneetkaan pukea sanoiksi. 

Kuva lainattu: weheartit.com

Matkaa ei ole vielä varattu, mutta varataan heti, kun löydetään kohtuuhintaiset lennot. Ajatus olisi, että ajankohta olisi alkuvuodesta. Siihen mennessä mulla on pahimmat kiireet töissä helpottaneet ja toisaalta jos nyt vaihdan työpaikkaa (ei ole vielä arpajaisia pidetty, että voittaja olisi selvinnyt), olisin ehtinyt olla sen verran uudessa, etteivät nyt kovin pitkillä katso, kun heti ollaan lomalle jäämässä. Vauva-asiaa en tässä edes suostu miettimään. Me eletään nyt just niinkun hyvältä tuntuu ja jos vauvan ilmoitus tulostaan jotenkin vaikuttaa näihin, niin se on sitten sen ajan murhe. 

Kuva lainattu: weheartit.com

Mutta tällaisia lomasuunnitelmia siis, pääfokuksena elämykset ja äimistely. Historiaa  tai kulttuurinähtävyyksiä tuolta on turha hakeakaan...

Sunnuntailuksusta

Jotta rentoutumisviikonloppu olisi täydellinen, pitäähän se sunnuntaiaamuna nauttia asiaankuuluva aamiainenkin. Cityshopparikortilla sai GLO-aamiaisen 2 yhden hinnalla ja siitä innostuneena aamiaispaikaksemme valikoitui Hotel GLO Sello.

Kuva lainattu: hotelglo.fi

Oli just niin herkullista, kun odotinkin. Melkein tuntui, että olis ollut hotellilomalla itsekin...

Ihana ilta

Jotenkin kauheen kiva päivä ollut, vaikkei olla kummosia tehty. Käytiin kävelyllä auringonlaskun aikaan lähikallioilla, saunottiin ja istuttuamme hetki pyyhkeet päällä parvekkeella kynttilänvalossa, mies keitti iltapalaksi kaakaota. Mä leikkasin kaveriksi leipää ja asettelin nätisti leivänpäälliset tarjolle. Jotenkin se, että näkee vähän vaivaa esillepanoon, tekee ihmeitä ja perusvoileivätkin maistuvat ihmeellisen hyvälle.

Saunassa tuli myös juteltua tästä meidän tilanteesta ja se teki hyvää. Mies ei oo juurikaan omista tuntemuksistaan puhunut, mutta nyt sai sanottua, että kyllä häntäkin huolettaa ja kerrottua vähän minkälaisista huolista on kysymys. Yhdessä tässä siis ollaan, eikä miehelle tää oo yhtään sen vähäpätöisempi asia kuin mulle, vaikka välillä musta onkin tuntunut siltä. Se on hyvä tietää. Oon ehkä turhan paljon pitänyt sisälläni näitä asioita, kun oon kuvitellut, ettei miestä kiinnosta tai se ei halua tietää liikaa. Nyt tiedän, että se haluaa ja on kiinnostunut mun pienimmästäkin oireesta, lämmöstä ja fiiliksestä, joka tähän liittyy. Me ollaan nyt niin valmiita ottaan se lähete vastaan ja alottamaan tää rumba ihan toden teolla!

Sadepäivän puuhat: kirjastoa, antikvariaattia ja vähän sisustussuunnittelua

Stressin minimoiminen sai hyvän alun. Töissä meni parina päivänä jopa ihan miinukselle tunnit, joten otin ainakin ekan uuden sääntöni kirjaimellisesti! Viikonloppuna hyvä meno jatkuu, sillä suunnitellut (vähän stressaavat) vieraat peruivat tulonsa ja varasuunnitelmana pidetty kaveritapaaminenkin (ei tosin yhtään stresssaava) peruuntui, joten saimme puolivahingossa myös oman viikonlopun ilman suorituspaineita.

Koska satoi, eikä huvittanut tuossa säässä ulkoilla, päätettiin kuluttaa päivä käymällä antikvariaatissa ja kirjastossa. Samalla päästiin eroon osasta niistä kirjoistamme, jotka ei nykytoteutuksella vaan kertakaikkiaan mahtuneet hyllyymme. Tiedän, että tulen hankkimaan lisää kirjoja välittömästi noidenkin tilalle, kun saadaan tuo kirjahyllysysteemi joskus uudistettua, mutta pidetään tätä nyt vaikka kierrätyksenä sitten. Aika nirsosti kuitenkin antikvariaatin pitäjä suhtautui kirjoihimme. Suurin osa hänellä oli jo, joten se kymmenisen kirjaa ei paljoa tilannetta helpottanut, kuten näkyy...

Kun sitten joskus saadaan aikaiseksi, niin käydään hakemassa uudet hyllyt tuohon tilalle. Ihan tuplaleveää tuohon ei nykyiseen verrattuna mahdu, mutta 1,5-kertainen mahtuu, joten ajattelin hankkia Ikean Billy-sarjan 80 cm leveän ja 40 cm leveän hyllyn vierekkäin. Lisäksi, jos uudistaisi cd-telineet ja hommaisi kaksi korkeaa cd-tornia toiselle seinälle nykyisen matalan tuplaleveän tilalle. Meillä kun tuo cd-kokoelmakin tuntuu kasvavan jatkuvasti jos ei minun, niin miehen toimesta. Jotain tällaista perusvalkoista...

Kuvat lainattu: Ikea.com.

Jälkeenpäin, kun oltiin molemmat tyytyväisiä suunnitelmaan, tulin ajatelleeksi, että tää kirjasto- ja levyhuoneeksi huolestuttavasti muuttuva huone on muuten se huone, josta tulee joskus se lastenhuone. Että tohtiiko tätä nyt sit niin kamalasti sisustaakaan... Mutta mies oli taas kerran järkevänä ja totes vaan, että tilanne on nyt tää ja tarvitaan kirjoille ja levyille tilaa, joten hommataan sitä. Vauva kun tulee, niin katsotaan tilanne uudestaan ja jos tarve vaatii, nuo lähtee sitten vauvatavaroiden tieltä. No, näinhän sen tietysti pitääkin mennä, eikä kannata elämäänsä jonkun sellasen takia jättää elämättä, mitä ei edes vielä ole. Varsinkaan tällä yrityshistorialla...

3. tavoite - stressin minimoiminen

Kun ruokavalio ja liikunta kokeiltu vaihtelevalla menestyksellä (liikuntaa en tainnut raportoidakaan kertaakaan), eikä ainakaan tällä panostuksella ole toistaiseksi ollut vaikutusta raskautumiseen, on aika siirtyä kolmannen tavoitteen pariin, edellisten lisäksi tietenkin.

Jos liikunta oli hankala toteuttaa, niin tämä on ähän sitäkin hankalampaa. Olen äärettömän työorientoitunut ja muutenkin taipuvainen jonkin sortin perfektionismiin, mitä tulee työasioihin. Toistaiseksi olen onnistunut välttämään siitä huolimatta pahimman stressin, koska olen oppinut aikatauluttamaan ja priorisoimaan asioita ja sitä kautta saamaan hallittua työkaaosta vähän paremmin, mutta vielä on paljon tehtävää. Olen myös huomannut alkaneeni clomihoidon alettua stressaamaan lapsettomuudesta ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Nämä yhdistettynä mieheni vähintään yhtä rankkoihin työkuvioihin vaikuttavat minuun todella rankasti. Koko ajan on enemmän ja enemmän hetkiä, jolloin yllätän itseni haaveilemasta, en enää vain uudesta työstä, vaan täydellisestä elämänmuutoksesta ja irtiotosta meidän molempien osalta. Heikoimpina hetkinä voisin kuvitella jääväni vaikka työttömäksi, kunhan vaan saisin enemmän aikaa itselleni, parisuhteelle ja kaikille niille asioille, joista saan iloa ja joiden avulla jaksan niitä kurjempiakin juttuja paremmin. Mieheni jakaa ajatukseni, joten kukapa tietää, milloin on se hetki kun päätetään poistua oravanpyörästä tekemään jotain mielekkäämpää. Toivottavasti se mielekkämpi ilmaantuisi kuitenkin vauvan muodossa ennen tätä..

Kolmanteen clomikiertoon olen ajatellut lähteä näillä:

• En ole töissä kuin lakisääteisen työajan päivitäin, ellei se ole seuraavan päivän sujumiseksi välttämätöntä.
• Vietän mieheni kanssa enemmän aikaa arki-iltaisin.
• En kiellä itseltäni mielihyvää tuottavia asioita, kuten shoppailua ja kohtuullista herkuttelua.
• Kieltäydyn kutsuista, joihin normaalisti vastaisin kohteliaisuudesta myöntävästi, vaikkei yhtään kiinnostaisi.
• Panostan kodin puhtauteen ja siisteyteen, sillä sekasotku aiheuttaa stressiä.
• En mieti työasioita vapaa-ajalla.
• Sisustan työhuoneestani viihtyisämmän.
• Otan itselleni omaa aikaa ja varataan vähintään kerran kuussa viikonloppu, jolloin ollaan ihan kahdestaan miehen kanssa ja tehdään vaan kivoja asioita.
• Mietin keinoja tehdä täysvaltainen irtiotto jotenkin järkevästi ja teen töitä niiden keinojen mahdollistamiseksi.
• Yritän olla stressaamatta vauvaprojektista.

Tavoitteena tässäkin olisi, että jatkan tätä, kunnes raskaudun, mutta toivottavasti tästä jäisi tapa ihan koko loppuelämäksikin.

Kuva lainattu: crowneplaza-helsinki.fi.

dpo 14 - pettymys

Niin hyvältä kuin lämpökäyräni näyttikin viime päiviin asti dippeineen kaikkineen, ei kroppa jaksanut pitää lämpöjä yllä yhtään kauempaa kuin eiliseen asti. Tänään starttasi uusi kierto, joka on järjestysnumeroltaan kuudestoista. Sen kunniaksi aloitin aamuni itkemällä. En pahasti, mutta jotenkin olin kuitenkin pitänyt yllä pientä toivoa, kun käyräkin nyt näytti niin hyvältä, että se purkautui sitten pettymyksenä. En tiedä kyynelehdinkö sille, että vuoto tuli, sille, että taas ollaan hukattu yksi kallisarvoinen clomikierto vai sille, että mies oli ihana, piti lujaa kiinni ja silitti hiuksia. Todennäköisesti se oli kaikkien noiden yhteisvaikutus ja mieli on maassa edelleen. Onneksi töissä sentään oli paljon tekemistä, niin ei siellä tullut oltua punasilmäisenä. 

En ookaan hetkeen pettynyt näin pahasti. Ehkä tää on nyt sitten se vaihe, jolloin tästä lapsettomuudesta tulee mullekin totta ja lakkaan uskomasta yhteenkään pilleriin tai lääkärin vakuutteluun. Harmi, sillä oli kuitenkin aika kiva olla optimisti. Nyt sen sijaan masentelen asiaa mussuttamalla lohtusuklaata ja mietin pitäiskö soittaa gynelle jo nyt, että saisin tietää tätä kiertoa seuraavan kierron suunnitelmat. Missään nimessä en nyt usko siihen, että Clomit yhtäkkiä auttaisivatkin tässä kierrossa, jos ne tuossa "täydellisessä" viime kierrossakaan eivät auttaneet. Enkä todellakaan kestä ajatusta, että tähän tulisi joku epämääräinen tauko vaan sen takia, etten ole itse ollut aktiivinen. Tahdon sen lähetteen tarkempiin tutkimuksiin ja hoitoihin nyt! 

Mutta nyt lisää suklaata... Ehkä mulla on huomenna jo sotasuunnitelma valmiina tähän kiertoon?!

Kuva lainattu: Fazer.fi.

Piinapäiviä pakoon

Poistuminen paikkakunnalta on ennenkin auttanut pahimpiin piinailuoireisiin, joten sattui äärimmäisen hyvään saumaan tulevaksi viikonlopuksi suunnittelemamme pakoreissu toisiin maisemiin. Luvassa on sopivassa suhteessa löhöilyä ja reippailua sekä ystävien ja sukulaisten tapaamista, eikä takuulla ehdi ajatella yhtään oiretta, eikä välttämättä mitata lämpöjäkään. Hyvä siis näin. Muutenkin tekee tosi hyvää ihan kamalan kaoottisen työviikon jälkeen hetki hengähtää ja olla jokunen päivä toisten passattavana.

Nyt tosin ihan pikkasen ajatukset harhautuu parin päivän takaiseen selkeääkin selkeämpään lämpödippiin mun lämpökäyrässä ja oireisiin, jotka alkavat nostaa päätään. Mut ei, pitää kääntää moodi. Unohtaa koko kuumeilu. Oottaa kiltisti ens torstaille, jolloin on testipäivä ja sitten vasta saan päästää tunteet valloilleen. Tosin oon huomannut, että sitä pettymystä ei oikeestaan edes tule, kun ei hössötä etukäteen. Tää taitaa olla mulle sopivin tapa käsitellä jatkuvia pettymyksiä...

Muuten elämään kuuluu oikein hyvää. Kaoottisesta työtilanteesta huolimatta oon saanut hoidettua kaikki hommat parhain päin ja siinä sivussa Uusi työpaikka -projektikin on edennyt oikein suotuisasti. Ekan haastattelun jälkeen sain kutsun toiseen haastatteluun, soveltuvuustesteihin ja ilmeisesti nekin meni nappiin, sillä kävin tänään istumassa kolmannessa haastattelussa, jossa mukana oli myös tulevan pomon pomo. Sekin meni kuulemma hyvin, mutta tulosta pitää odottaa yön yli, kun meitä on jatkossa kaksi niin tasavahvaa hakijaa, että päätöstä toisen hyväksi on ihan mahdoton tehdä. Mun tuurilla vietän huomenna olevaa Kansallista Epäonnistumisen päivää oikein kirjamellisesti, mutta toisaalta oon lohduttautunut sillä, etten ole mokannut mitään ja ihan yhtä hyvin se voin olla minä, joka valitaan. Ja olkoon lopputulos mikä tahansa, ainakin tiedän taas enemmän itsestäni ja persoonallisuudestani ja sain yhden hyvän kokemuksen, jos ei muuta.

Nyt nukkumaan, huomenna heti aamusta on yks tärkeä esiintyminen.